Japaninkirsikan leikkaaminen ja alasleikkaus

Japaninkirsikan leikkaaminen on toimenpide, joka usein herättää puutarhureissa epävarmuutta ja kysymyksiä. Toisin kuin monia hedelmäpuita, koristekirsikkaa ei tarvitse leikata vuosittain voimakkaasti sadon maksimoimiseksi. Oikein tehtynä ja oikein ajoitettuna leikkaaminen on kuitenkin tärkeä osa puun hoitoa, joka edistää sen terveyttä, parantaa sen ulkonäköä ja varmistaa kauniin ja tasapainoisen kasvutavan. Leikkaamisen päätavoitteina on poistaa kuolleet, vaurioituneet ja sairaat oksat, parantaa ilmankiertoa latvuksessa sekä ohjata nuoren puun kasvua haluttuun muotoon. Maltillisuus ja harkinta ovat avainsanoja; usein vähemmän on enemmän.

Leikkaamisen ajoitus on ehkä tärkein yksittäinen tekijä onnistuneen lopputuloksen kannalta. Japaninkirsikka kuuluu niihin puihin, jotka ovat alttiita kumivuodolle ja tietyille taudeille, kuten hopeakiiltosienelle, jos niitä leikataan väärään aikaan vuodesta. Ehdottomasti paras aika leikata japaninkirsikkaa on kasvukaudella, heti kukinnan jälkeen loppukeväällä tai alkukesällä. Tällöin puu on aktiivisessa kasvuvaiheessa ja pystyy parantamaan leikkaushaavat nopeasti, mikä vähentää tautitartuntojen riskiä. Lisäksi tähän aikaan leikattaessa näet selvästi latvuksen muodon lehtien ollessa täydessä koossaan.

Vältä leikkaamista syksyllä ja talvella. Lepokauden aikana puun elintoiminnot ovat hidastuneet, eikä se pysty puolustautumaan haavojen kautta tunkeutuvia taudinaiheuttajia vastaan yhtä tehokkaasti. Talvella leikkaaminen lisää erityisesti hopeakiiltosienen ja bakteerisyövän riskiä. Myös keväällä juuri ennen silmujen puhkeamista tehtävää leikkausta on syytä välttää, sillä puun nesteenpaine on tällöin korkeimmillaan, ja leikkauskohdat voivat vuotaa runsaasti mahlaa. Tämä vuoto heikentää puuta ja voi houkutella tuholaisia.

Ennen kuin tartut saksiin tai sahaan, varmista, että työvälineesi ovat terävät ja puhtaat. Terävät välineet jättävät siistin leikkauspinnan, joka paranee nopeasti. Tylsät sakset repivät ja murskaavat puun solukkoa, mikä hidastaa paranemista ja luo otollisen kasvualustan taudeille. Puhdista työvälineet huolellisesti, erityisesti jos olet aiemmin leikannut sairaita kasveja. Desinfiointi esimerkiksi spriillä estää tautien leviämisen puusta toiseen.

Nuoren puun muotoonleikkaus

Nuoren japaninkirsikan ensimmäisten vuosien leikkaukset ovat ratkaisevan tärkeitä sen tulevan rakenteen kannalta. Tavoitteena on luoda vahva, hyvin haarautunut ja tasapainoinen runko, joka kannattaa tulevien vuosien kukkaloiston ja kestää lumen painon. Muotoonleikkaus ei tarkoita voimakasta typistämistä, vaan harkittua oksien valintaa ja poistoa. Tätä tehdään yleensä ensimmäisten 2–5 vuoden ajan istutuksen jälkeen.

Aloita valitsemalla puulle selkeä päärunko tai latvaverso, joka kasvaa suoraan ylöspäin. Poista kaikki kilpailevat latvaversot, jotka yrittävät kasvaa samaan asemaan. Valitse sitten 3–5 vahvaa, hyvin sijoittunutta sivuoksaa, jotka muodostavat puun päähaarat. Nämä oksat tulisi sijoittua tasaisesti rungon ympärille eri suuntiin ja eri korkeuksille, kuin portaat spiraalissa. Ihanteellinen oksakulma runkoon nähden on laaja, noin 45–60 astetta. Liian pystyt oksakulmat ovat heikkoja ja voivat revetä helposti myöhemmin.

Poista kaikki oksat, jotka ovat liian matalalla rungossa, jotta puun alle jää riittävästi tilaa kulkea ja hoitaa sitä. Poista myös kaikki oksat, jotka kasvavat suoraan ylöspäin rungon suuntaisesti, sekä ne, jotka kasvavat sisäänpäin kohti latvuksen keskustaa. Myös toisiaan hankaavat tai ristiin kasvavat oksat tulee poistaa; jätä niistä vahvempi ja paremmin sijoittunut jäljelle. Tämän vaiheen tavoitteena on luoda avoin ja ilmava rakenne.

Nuorta puuta leikattaessa on tärkeää olla maltillinen. Älä poista enempää kuin noin neljäsosaa latvuksen kokonaismassasta yhdellä kertaa. Liian voimakas leikkaus voi stressata puuta ja hidastaa sen kehitystä. On parempi tehdä pieniä korjauksia useamman vuoden aikana kuin yrittää muotoilla puu täydelliseksi kerralla. Kun vahva perusrakenne on saavutettu, tulevina vuosina leikkaustarve vähenee huomattavasti.

Ylläpitoleikkaus vanhemmille puille

Kun japaninkirsikka on saavuttanut halutun muotonsa ja kokonsa, sen leikkaustarve vähenee ja siirtyy ylläpitoleikkaukseen. Ylläpitoleikkauksen päätavoite on pitää puu terveenä ja ilmavana sekä poistaa kaikki ongelmalliset oksat. Tätä ei välttämättä tarvitse tehdä joka vuosi, vaan puun kuntoa tarkkaillaan ja leikataan vain tarvittaessa. Paras aika ylläpitoleikkaukselle on sama kuin nuoren puun leikkaukselle, eli heti kukinnan jälkeen.

Tärkein osa ylläpitoleikkausta on kuolleiden, vaurioituneiden ja sairaiden oksien poistaminen. Nämä oksat eivät ainoastaan ole rumia, vaan ne voivat myös toimia tartuntalähteinä taudeille, jotka voivat levitä puun terveisiin osiin. Leikkaa tällaiset oksat aina pois terveeseen puuhun asti. Jos leikkaat sairasta oksaa, muista desinfioida työvälineet ennen kuin siirryt leikkaamaan terveitä osia.

Tarkasta latvus myös ristiin kasvavien ja toisiaan hankaavien oksien varalta. Ajan myötä hankaaminen kuluttaa oksien kuorta ja luo haavapinnan, joka on altis taudeille. Poista näistä oksista toinen, yleensä heikompi tai huonommin sijoittunut. Poista myös kaikki vesiversot, jotka ovat heikkoja, pystysuoraan ylöspäin kasvavia versoja, joita ilmestyy usein runkoon tai suuriin oksiin. Ne eivät yleensä kuki ja tihentävät latvusta turhaan.

Vältä suurten, vanhojen oksien poistamista, ellei se ole aivan välttämätöntä esimerkiksi turvallisuussyistä. Suurten oksien leikkaaminen jättää suuren haavapinnan, joka paranee hitaasti ja on altis lahoamiselle. Jos suuri oksa on pakko poistaa, tee se oikealla kolmen sahauksen tekniikalla, jotta oksan paino ei repeä kuorta rungosta. Tee ensin sahais alapuolelle, sitten yläpuolelle kauemmas rungosta ja lopuksi katkaise oksantynkä siististi oksankauluksen vierestä.

Leikkaustekniikka ja alasleikkaus

Oikea leikkaustekniikka on tärkeää puun nopean paranemisen kannalta. Pienemmät oksat leikataan terävillä oksasaksilla juuri sivuhaaran tai silmun yläpuolelta. Tee leikkaus hieman viistoon, niin että vesi valuu leikkauspinnalta pois. Älä jätä pitkää tappia, sillä se kuivuu ja voi toimia taudinaiheuttajien sisäänpääsyreittinä. Älä myöskään leikkaa liian läheltä runkoa tai pääoksaa, ettet vahingoita oksankaulusta.

Oksankaulus on pieni, hieman turvonnut alue oksan tyvessä, jossa oksa liittyy runkoon tai suurempaan oksaan. Tämä alue sisältää erikoistunutta solukkoa, joka on elintärkeää haavan paranemiselle. Kun poistat koko oksan, leikkaus tulee aina tehdä juuri oksankauluksen ulkopuolelta, jättäen sen ehjäksi. Älä tee tasaista leikkausta rungon myötäisesti, sillä se poistaa oksankauluksen ja luo suuren, hitaasti paranevan haavan.

Termi ”alasleikkaus” voi japaninkirsikan kohdalla olla harhaanjohtava. Sillä ei yleensä tarkoiteta radikaalia nuorennusleikkausta, jossa koko puu leikataan alas matalaksi. Tällainen toimenpide on erittäin stressaava ja voi jopa tappaa puun, tai aiheuttaa hallitsemattoman vesiversojen kasvun. Japaninkirsikka ei yleensä reagoi hyvin voimakkaaseen leikkaukseen. Jos puu on kasvanut liian suureksi tai risuiseksi, on parempi harventaa sitä asteittain usean vuoden aikana.

Jos puu on kuitenkin pahasti vaurioitunut tai sairas, ja ainoa vaihtoehto on yrittää radikaalia nuorennusta, se on tehtävä harkiten. Tällöin latvusta voidaan leikata voimakkaasti takaisin, mutta on tärkeää jättää jäljelle vahvoja pääoksia, joista uusi kasvu voi alkaa. Toimenpide on riskialtis ja tulisi jättää viimeiseksi vaihtoehdoksi. Useimmiten on parempi ylläpitää puun kokoa ja muotoa säännöllisellä, maltillisella leikkauksella koko sen eliniän ajan.

Erityisryhmien leikkaaminen

Eri japaninkirsikkalajikkeilla voi olla erilaisia kasvutapoja, jotka tulee ottaa huomioon leikattaessa. Esimerkiksi riippuvaoksaiset lajikkeet, kuten riippakirsikka (Prunus pendula), vaativat erilaista lähestymistapaa kuin pystykasvuiset pylväsmäiset lajikkeet. Riippuvien muotojen kohdalla leikkauksella voidaan korostaa niiden kaunista, itkevää kasvutapaa poistamalla ylöspäin tai sisäänpäin kasvavia oksia sekä karsimalla maahan asti ulottuvia oksia.

Pylväsmäisten lajikkeiden, kuten ’Amanogawa’, tavoitteena on säilyttää niiden kapea ja pystykasvuinen muoto. Poista kaikki sivullepäin voimakkaasti kasvavat oksat, jotka rikkovat pylväsmäisen siluetin. Tarkkaile myös kilpalatvoja, jotka voivat leventää latvusta, ja poista niistä heikompi. Näiden lajikkeiden leikkaustarve on usein hyvin vähäinen.

Pallomaiset ja tiiviskasvuiset lajikkeet eivät myöskään vaadi juurikaan muotoonleikkausta, sillä niiden luontainen kasvutapa on jo halutun kaltainen. Niiden kohdalla keskitytään lähinnä kuolleiden ja ristiin kasvavien oksien poistoon. On tärkeää kunnioittaa kunkin lajikkeen luontaista kasvutapaa ja välttää pakottamasta puuta muotoon, joka on sille epäluonnollinen.

On myös syytä muistaa, että leikkaaminen ei ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Jos puu on istutettu väärään paikkaan, esimerkiksi liian lähelle taloa tai voimalinjoja, jatkuva leikkaaminen sen koon rajoittamiseksi on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Tällainen jatkuva typistäminen on puulle stressaavaa ja rumentaa sen luonnollista muotoa. Tällaisessa tilanteessa on parempi hyväksyä virhe ja siirtää puu sopivampaan paikkaan sen ollessa vielä nuori.