Japaninkirsikan talvehtiminen

Japaninkirsikan herkkä kauneus on peräisin maasta, jonka ilmasto poikkeaa pohjoisen ankarista olosuhteista. Vaikka monet lajikkeet on jalostettu kestämään viileämpiä lämpötiloja, onnistunut talvehtiminen on silti yksi kriittisimmistä vaiheista sen vuosittaisessa elinkierrossa. Erityisesti nuoret ja vastaistutetut puut ovat alttiita talven tuomille haasteille, kuten pakkaselle, kuivattavalle tuulelle, jyrsijöille ja kevätauringon poltteelle. Huolellisella valmistautumisella syksyllä ja oikeilla suojatoimenpiteillä voidaan kuitenkin varmistaa, että puu selviää talvesta vahingoittumattomana ja on valmis palkitsemaan hoitajansa jälleen seuraavan kevään upealla kukkaloistolla. Onnistunut talvisuojaus on investointi puun tulevaisuuteen.

Talveen valmistautuminen alkaa jo loppukesällä ja syksyllä. On erittäin tärkeää lopettaa kaikki typpipitoinen lannoitus heinäkuun jälkeen. Myöhään annettu typpi kiihdyttää uutta kasvua, joka ei ehdi puutua ja valmistautua talveen kunnolla. Tämä uusi, pehmeä kasvu on erittäin herkkää pakkasvaurioille. Sen sijaan syksyllä voidaan antaa vähätyppistä tai typetöntä syyslannoitetta, joka sisältää runsaasti kaliumia ja fosforia. Nämä ravinteet auttavat puuta vahvistamaan solukkojaan, parantamaan pakkaskestävyyttään ja valmistautumaan lepokauden tuloon.

Syksyn kastelulla on myös suuri merkitys. Ennen maan routaantumista annettava perusteellinen syyskastelu on yksi tärkeimmistä talveen valmistavista toimenpiteistä. Kun maa on vielä sula, puu imee itseensä vettä ja varastoi sitä runkoonsa ja oksiinsa. Tämä auttaa sitä selviytymään talvesta, joka on kasveille fysiologisesti kuiva kausi. Vaikka ilma olisi kylmää, aurinko ja tuuli haihduttavat kosteutta rungosta ja oksista. Jos maa on jäässä, juuret eivät pysty korvaamaan menetettyä vettä, mikä johtaa kuivumiseen ja talvivaurioihin.

Puutarhan yleinen siisteys syksyllä on osa talveen valmistautumista. Haravoi huolellisesti kaikki pudonneet lehdet pois puun juurelta. Monet sienitaudit ja tuholaisten munat talvehtivat karikkeessa, ja niiden poistaminen vähentää merkittävästi seuraavan kevään ongelmia. Älä jätä lehtikasoja puun rungon juurelle, sillä ne keräävät kosteutta ja tarjoavat ihanteellisen talvehtimispaikan jyrsijöille, kuten myyrille, jotka voivat aiheuttaa suurta tuhoa jyrsimällä nuoren puun kuorta.

Nuorten puiden suojaaminen

Ensimmäisinä vuosinaan japaninkirsikka on erityisen altis talvivaurioille. Sen ohut kuori ei vielä anna riittävää suojaa pakkaselta tai auringolta, ja juuristo on vielä suhteellisen pieni. Siksi nuorten puiden suojaaminen on erittäin tärkeää niiden selviytymisen kannalta. Yksi yleisimmistä ja tehokkaimmista suojakeinoista on rungonsuojan käyttö. Rungon ympärille kiedottava muovinen spiraalisuoja tai valkoinen suojakääre suojaa kuorta monilta vaaroilta.

Rungonsuojan tärkein tehtävä on suojata jyrsijöiltä, kuten jäniksiltä ja myyriltä. Talvella, kun muu ravinto on vähissä, nuorten puiden mehukas kuori on näille eläimille suurta herkkua. Ne voivat jyrsiä kuoren rungon ympäriltä kokonaan, mikä katkaisee puun nestevirtaukset ja johtaa sen kuolemaan. Suoja tulee asentaa syksyllä ennen lumien tuloa ja poistaa keväällä, kun suurin vaara on ohi. Varmista, että suoja ulottuu riittävän korkealle, sillä jänikset yltävät yllättävän korkealle paksun lumihangen päältä.

Toinen merkittävä uhka on kevätaurinko. Aikaisin keväällä, kun yöt ovat vielä pakkasen puolella mutta päivällä aurinko paistaa voimakkaasti, tumma puunrunko lämpenee huomattavasti. Tämä voi aktivoida nesteiden virtauksen kuoren alla. Kun aurinko laskee ja lämpötila putoaa nopeasti takaisin pakkaselle, nesteet jäätyvät ja laajenevat, mikä voi aiheuttaa kuoren halkeilua. Nämä pakkashalkeamat ovat vakavia vaurioita ja portteja taudinaiheuttajille. Valkoinen rungonsuoja tai rungon kalkitseminen heijastaa auringonvaloa pois ja estää rungon liiallista lämpenemistä, tasaten lämpötilaeroja.

Myös juuristoalueen suojaaminen on tärkeää. Ennen maan jäätymistä juuristoalueelle kannattaa levittää paksu, noin 10–15 senttimetrin kerros ilmavaa katetta, kuten kuivia lehtiä, olkia tai kuoriketta. Tämä katekerros toimii eristeenä, joka hidastaa roudan tunkeutumista syvälle maahan ja suojaa pintajuuria paleltumiselta. Lumi on paras mahdollinen luonnollinen eriste, joten jos lunta sataa, sitä kannattaa kasata reilusti puun juuristoalueelle. Muista kuitenkin poistaa katekerros keväällä, jotta maa pääsee lämpenemään.

Rungon ja oksien vaurioiden ehkäisy

Pakkashalkeamien lisäksi talvi voi aiheuttaa muitakin vaurioita rungolle ja oksille. Raskas, märkä lumi voi kerääntyä oksille ja taivuttaa niitä tai jopa katkaista ne. Tämä on erityinen riski lajikkeilla, joilla on pystykasvuiset tai heikot oksakulmat. Jos mahdollista, ravistele varovasti raskaimmat lumikuormat pois oksilta pitkällä kepillä. Vältä kuitenkin jäätyneiden oksien taivuttelua, sillä ne katkeavat erittäin herkästi.

Tuuli on toinen talven rasitustekijä. Kuivattava pakkastuuli lisää haihduntaa ja voi aiheuttaa kuivumista, erityisesti ikivihreillä kasveilla, mutta myös lehtipuiden versoissa. Suojaisan kasvupaikan valinta on paras tapa ehkäistä tuulivahinkoja. Tarvittaessa nuoren puun ympärille voidaan rakentaa väliaikainen tuulensuoja esimerkiksi säkkikankaasta tai havunoksista. Varmista, että suoja on ilmava eikä kosketa suoraan kasvia, jotta se ei haudo tai hierrä oksia.

Auringonpolte, joka eroaa pakkashalkeamista, voi myös vahingoittaa kuorta. Se tapahtuu tyypillisesti rungon etelän ja lounaan puoleisella sivulla, missä auringon säteily on voimakkainta. Aurinko lämmittää ja kuivattaa kuorta, mikä voi johtaa solukon kuolemaan. Tämä näkyy kuoren värinmuutoksina, halkeiluna ja irtoamisena. Valkoinen rungonsuoja tai rungon kalkitseminen ehkäisee tehokkaasti myös tätä ongelmaa heijastamalla auringon lämpöä pois.

Oikea leikkausajankohta ja -tapa auttavat myös ehkäisemään talvivaurioita. Vältä leikkaamista syksyllä, sillä leikkaushaavat eivät parane kunnolla kylmässä ja voivat altistaa puun taudeille. Poista kesän aikana kaikki heikot, sairaat tai hankaavat oksat, jotka voisivat helposti vaurioitua talven aikana. Vahva ja hyvin rakentunut latvus kestää paremmin lumen ja jään painoa.

Talvisuojausten purkaminen ja kevättarkastus

Kevään tullen on tärkeää poistaa talvisuojaukset oikeaan aikaan. Liian aikaisin poistetut suojat voivat altistaa puun myöhäisille keväthalloille ja voimakkaalle auringonpaisteelle. Toisaalta liian myöhään paikalleen jätetyt suojat voivat hautoa runkoa, kerätä kosteutta ja luoda otolliset olosuhteet taudeille ja tuholaisille. Hyvä nyrkkisääntö on poistaa suojat, kun maa on sulanut ja kovimmat yöpakkaset ovat ohi.

Kun poistat rungonsuojan, tarkasta runko huolellisesti mahdollisten vaurioiden varalta. Etsi jyrsijöiden jättämiä jälkiä, pakkashalkeamia tai muita kuoren vaurioita. Pienet pintanaarmut paranevat yleensä itsestään, mutta suuremmat haavat saattavat vaatia hoitoa. Siisti repeytyneet kuoren reunat terävällä veitsellä, jotta puun on helpompi kasvattaa uutta kallussolukkoa haavan päälle. Älä käytä haavanhoitoaineita, sillä niiden on todettu usein hidastavan paranemista.

Tarkasta myös koko latvus. Etsi talven aikana katkenneita tai vahingoittuneita oksia. Leikkaa kaikki kuolleet ja vioittuneet osat pois terävillä välineillä. Leikkaa aina terveeseen puuhun asti, juuri oksankauluksen ulkopuolelta. Tämä keväinen siistimisleikkaus parantaa puun ulkonäköä ja ehkäisee tautien leviämistä vaurioituneista osista.

Keväällä on myös aika poistaa juuristoalueelle lisätty talvikate. Haravoi lehdet ja oljet varovasti pois, jotta maa pääsee lämpenemään ja kuivumaan auringon vaikutuksesta. Liian pitkään paikallaan oleva paksu katekerros voi hidastaa maan lämpenemistä ja siten viivästyttää puun kasvuunlähtöä. Kun maa on lämmennyt, voit korvata vanhan suojakatteen uudella, ohuemmalla kerroksella orgaanista katetta, joka auttaa säilyttämään kosteutta ja estämään rikkakasvien kasvua tulevan kauden aikana.