Vaikka japaninkirsikka on suhteellisen kestävä ja terve puu oikeissa kasvuolosuhteissa, se ei ole täysin immuuni taudeille ja tuholaisille. Erilaiset sieni- ja bakteeritaudit sekä hyönteiset voivat heikentää puun elinvoimaa, pilata sen ulkonäköä ja pahimmillaan jopa uhata sen henkeä. Tautien ja tuholaisten tehokas hallinta perustuu ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tunnistamiseen ja oikea-aikaisiin torjuntatoimenpiteisiin. Terve, hyvinvoiva ja stressitön puu on paras puolustus näitä uhkia vastaan, joten kaikki perushoitotoimenpiteet, kuten oikea kastelu, lannoitus ja leikkaus, ovat samalla myös tärkeintä kasvitautien ennaltaehkäisyä. Tässä luvussa käymme läpi yleisimpiä japaninkirsikan vaivoja ja keinoja niiden hallintaan.
Ennaltaehkäisy on aina tehokkaampaa ja helpompaa kuin jo puhjenneen ongelman hoitaminen. Tärkein ennaltaehkäisevä toimi on valita puulle sopiva kasvupaikka. Aurinkoinen, ilmava paikka, jossa on hyvin ojitettu maaperä, luo olosuhteet, joissa puu voi hyvin ja joissa monet taudinaiheuttajat eivät viihdy. Hyvä ilmankierto latvuksessa on erityisen tärkeää, sillä se nopeuttaa lehtien kuivumista sateen jälkeen ja vähentää siten sienitautien, kuten ruven ja lehtilaikkutautien, tartuntariskiä. Vältä siis istuttamasta puuta liian ahtaaseen paikkaan muiden kasvien tai rakennusten lähelle.
Puhtaus ja hygienia puutarhassa ovat myös keskeisiä. Monet sienitaudit, kuten versomuumiotauti, talvehtivat pudonneissa lehdissä ja maahan jääneissä muumioituneissa hedelmissä. Kerää ja hävitä kaikki pudonneet lehdet syksyllä huolellisesti, erityisesti jos puussa on ollut tautioireita kasvukauden aikana. Älä laita sairaita kasvinosia kompostiin, ellei kompostisi ole erittäin kuuma ja tehokas, sillä taudinaiheuttajat voivat levitä kompostimullan mukana.
Työvälineiden puhtaus on itsestäänselvyys, joka usein unohtuu. Kun leikkaat puita, desinfioi leikkausvälineet, kuten oksasakset ja saha, siirtyessäsi puusta toiseen. Tämä on erityisen tärkeää, jos leikkaat pois sairaita oksia. Desinfioinnin voi tehdä esimerkiksi spriillä tai kloriittiliuoksella. Puhtaat leikkausvälineet estävät tautien, kuten bakteerisyövän, leviämisen terveisiin puihin tai terveisiin osiin puuta. Myös oikea leikkaustekniikka, joka jättää siistin ja nopeasti paranevan leikkauspinnan, auttaa ehkäisemään tartuntoja.
Yleisimmät sienitaudit
Versomuumiotauti on yksi yleisimmistä ja tuhoisimmista kirsikkapuiden sienitaudeista. Sen aiheuttama sieni (Monilinia laxa) iskee kukinnan aikaan, erityisesti kostealla ja viileällä säällä. Tartunta tapahtuu kukkien kautta, ja tauti etenee nopeasti kukista versoihin, aiheuttaen niiden äkillisen ruskettumisen ja kuihtumisen. Oireet muistuttavat pakkasvaurioita, ja kokonaiset oksat voivat näyttää siltä kuin ne olisivat palaneet. Kuihtuneet kukat ja lehdet jäävät usein kiinni oksiin.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Versomuumiotaudin torjunta perustuu ennaltaehkäisyyn. Leikkaa saastuneet oksat pois heti oireiden ilmaannuttua. Leikkaa reilusti terveen puun puolelta, vähintään 10–20 senttimetriä näkyvän vaurion alapuolelta, sillä sieni etenee puun sisällä näkymättömissä. Hävitä leikatut oksat polttamalla tai viemällä ne pois puutarhasta. Syksyllä on tärkeää poistaa kaikki puuhun jääneet muumiot ja maahan pudonneet lehdet, sillä sieni talvehtii niissä. Kemiallista torjuntaa voidaan harkita vakavissa tapauksissa, ja se tehdään ruiskuttamalla juuri ennen kukintaa ja sen aikana.
Kirsikkarupi (Venturia cerasi) on toinen yleinen sienitauti, joka aiheuttaa tummia, samettimaisia laikkuja lehtiin ja hedelmiin. Lehdet voivat kellastua ja varista ennenaikaisesti, mikä heikentää puun yhteyttämiskykyä ja yleiskuntoa. Kosteat ja sateiset kesät suosivat ruven leviämistä. Torjunta on samanlaista kuin versomuumiotaudin kohdalla: pudonneiden lehtien huolellinen kerääminen syksyllä vähentää seuraavan vuoden tartuntapainetta. Ilmava latvus ja harventava leikkaus auttavat myös ehkäisemään tautia.
Härmä on helposti tunnistettava sienitauti, joka ilmenee valkoisena, jauhomaisena peitteenä lehtien, nuorten versojen ja joskus myös kukkien pinnalla. Härmä viihtyy erityisesti lämpimällä ja kuivalla säällä, mutta vaatii korkeaa ilmankosteutta itiöiden itämiseen. Tauti heikentää yhteyttämistä ja voi aiheuttaa lehtien käpristymistä ja ennenaikaista varisemista. Torjunnassa tärkeää on hyvä ilmankierto ja riskialttiiden, typpipitoisella lannoitteella aikaansaatujen rehevien, nuorten versojen välttäminen. Tarvittaessa härmää voi torjua ruiskuttamalla esimerkiksi mäntysuopa- tai ruokasoodaliuoksella.
Bakteeritaudit ja muut ongelmat
Bakteerisyöpä (Pseudomonas syringae) on vakava sairaus, joka voi vaivata kirsikkapuita. Se on erityisen yleinen kosteina ja viileinä keväinä ja syksyinä. Tauti voi ilmetä monin tavoin: oksien ja rungon kuoreen voi ilmestyä kuolleita, sisäänpäin painuneita laikkuja (kankkereita), joista saattaa vuotaa kumimaista, meripihkan väristä ainetta. Silmut voivat kuolla puhkeamatta, ja lehdet voivat saada tummia, vetisiä laikkuja, jotka myöhemmin kuivuvat ja putoavat pois jättäen jälkeensä ”haulikonreikiä”.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Bakteerisyövän hallinta on vaikeaa, koska sille ei ole tehokasta kemiallista torjuntakeinoa. Tärkeintä on ennaltaehkäisy ja puun hyvä yleiskunto. Vältä puun leikkaamista syksyllä ja talvella, jolloin bakteeri on aktiivisimmillaan ja leikkauspinnat toimivat helppoina tartuntareitteinä. Paras leikkausaika on kuivalla säällä kesällä. Jos havaitset syöpäpesäkkeitä oksissa, leikkaa ne pois reilulla marginaalilla terveeseen puuhun asti ja hävitä sairaat osat. Rungossa olevia pesäkkeitä voi yrittää leikata pois terävällä veitsellä, mutta tämä on vaativa toimenpide.
Haulikkotauti on oire, ei itsenäinen tauti, ja sen voivat aiheuttaa useat eri sienet tai bakteerit, mukaan lukien edellä mainittu bakteerisyöpä. Oireena ovat pienet, pyöreät, punaruskeat laikut lehdissä. Laikkujen keskusta kuolee ja putoaa pois, jättäen lehteen siistin, pyöreän reiän, joka muistuttaa haulikon tekemää. Vaikka tauti voi näyttää hälyttävältä, se on harvoin vakava uhka puun terveydelle, mutta runsas esiintyminen voi heikentää puuta. Pudonneiden lehtien kerääminen syksyllä auttaa rajoittamaan taudin leviämistä.
Juuri- ja tyvilaho ovat vakavia ongelmia, jotka johtuvat yleensä liian märästä ja huonosti ojitetusta maaperästä. Eri sienet voivat aiheuttaa juuriston mätänemisen, mikä johtaa puun hidastuneeseen kasvuun, lehtien kellastumiseen ja lopulta koko puun kuolemaan. Ongelma on vaikea hoitaa, kun se on jo pitkällä. Ennaltaehkäisy on ainoa tehokas keino: varmista istutusvaiheessa, että maaperä on hyvin ojitettu ja vältä liikakastelua. Älä myöskään kasaa multaa tai katetta suoraan puun runkoa vasten, sillä se pitää tyven kosteana ja altistaa lahoamiselle.
Yleisimmät tuholaiset
Kirvat ovat yksi yleisimmistä japaninkirsikan tuholaisista. Nämä pienet, pehmeäruumiiset hyönteiset kerääntyvät suuriksi yhdyskunniksi nuorten versojen kärkiin ja lehtien alapinnoille. Ne imevät kasvinesteitä, mikä aiheuttaa lehtien käpristymistä ja heikentää kasvua. Lisäksi kirvat erittävät tahmeaa mesikastetta, joka valuu alemmille lehdille ja oksille. Mesikasteeseen kasvaa usein musta nokisieni, joka, vaikka ei olekaan suoraan haitallinen puulle, on ruma ja haittaa yhteyttämistä.
Kirvojen torjuntaan on monia keinoja. Luonnonmukainen torjunta on usein tehokkainta: leppäkertut, niiden toukat, kukkakärpästen toukat ja monet muut petohyönteiset ovat ahkeria kirvojen saalistajia. Voit houkutella näitä hyötyhyönteisiä puutarhaasi istuttamalla monipuolista kukkivaa kasvillisuutta. Pienet kirvaesiintymät voi huuhtoa pois voimakkaalla vesisuihkulla tai torjua ruiskuttamalla puuta mäntysuopa- tai nokkosvesiliuoksella. Vältä voimakkaita hyönteismyrkkyjä, jotka tappavat myös hyödylliset petohyönteiset.
Kehrääjäpunkit ovat pieniä hämähäkkieläimiä, joita on vaikea nähdä paljaalla silmällä. Ne elävät lehtien alapinnoilla ja imevät kasvisoluista nesteitä, mikä aiheuttaa lehtiin pienen pientä, kellertävää pisteytystä. Vähitellen lehdet muuttuvat kokonaan kellanharmaiksi, pronssinsävyisiksi ja kuivuvat. Kuivina ja kuumina kesinä punkit lisääntyvät nopeasti. Vakavassa tartunnassa lehtien ympärille voi muodostua hienoa, tiheää seittiä.
Kehrääjäpunkit viihtyvät kuivissa ja kuumissa olosuhteissa. Niiden torjunnassa auttaa puun ja sen ympäristön kosteuden lisääminen. Latvuston suihkuttelu vedellä voi häiritä punkkien elämää. Petopunkit ovat tehokkaita biologisia torjujia, ja niitä voi ostaa ja levittää puuhun. Myös mäntysuopaliuos tai rypsiöljypohjaiset torjunta-aineet ovat tehokkaita. Varmista, että ruiskutat aineen huolellisesti myös lehtien alapinnoille, missä punkit piileskelevät.
Integroitu torjunta
Integroitu torjunta (IPM, Integrated Pest Management) on kokonaisvaltainen ja kestävä lähestymistapa tautien ja tuholaisten hallintaan. Sen tavoitteena ei ole hävittää kaikkia tuholaisia täydellisesti, vaan pitää niiden kannat niin alhaisina, etteivät ne aiheuta merkittävää haittaa. Integroitu torjunta yhdistää useita eri menetelmiä ja korostaa ennaltaehkäisyä ja biologista torjuntaa kemiallisten torjunta-aineiden sijaan.
Ensimmäinen askel integroidussa torjunnassa on säännöllinen tarkkailu. Käy puusi luona usein ja tutki sen lehtiä, oksia ja runkoa. Opettele tunnistamaan yleisimmät tuholaiset ja taudit sekä niiden aiheuttamat oireet. Mitä aikaisemmin havaitset ongelman, sitä helpompi siihen on puuttua pienin toimenpitein. Seuraa myös hyötyhyönteisten, kuten leppäkerttujen ja hämähäkkien, määrää. Jos niitä on runsaasti, ne hoitavat todennäköisesti tuholaistorjunnan puolestasi.
Toinen askel on ennaltaehkäisevien toimenpiteiden maksimointi. Kuten aiemmin todettu, tämä tarkoittaa oikean kasvupaikan valintaa, maan hyvästä kunnosta huolehtimista, tasapainoista kastelua ja lannoitusta sekä puutarhan yleisestä siisteydestä huolehtimista. Terve puu on vastustuskykyinen puu. Myös vastustuskykyisten lajikkeiden valinta on tärkeä osa ennaltaehkäisyä. Jotkut japaninkirsikkalajikkeet ovat luonnostaan kestävämpiä tiettyjä tauteja vastaan kuin toiset.
Jos torjuntatoimenpiteitä tarvitaan, käytä ensisijaisesti biologisia ja mekaanisia keinoja. Tämä voi tarkoittaa toukkien keräämistä käsin, kirvojen huuhtelua vedellä, feromoniansojen käyttöä tai petohyönteisten levittämistä. Vasta viimeisenä vaihtoehtona, jos mikään muu ei auta ja tuho on merkittävää, harkitse kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä. Valitse tällöinkin mahdollisimman ympäristöystävällinen ja kohdennettu valmiste ja noudata käyttöohjeita tarkasti. Integroitu lähestymistapa takaa terveen puun ja elävän, monimuotoisen puutarhan.
