Vaikka sitruunantuoksuinen pelargoni on tunnettu kestävyydestään ja siitä, että sen voimakas tuoksu luonnostaan karkottaa monia hyönteisiä, se ei ole täysin immuuni taudeille ja tuholaisille. Erityisesti epäsuotuisat kasvuolosuhteet, kuten liiallinen kosteus, huono ilmankierto tai kasvin yleinen stressi, voivat tehdä siitä alttiimman erilaisille ongelmille. Tunnistamalla yleisimmät uhat ja oppimalla tehokkaat ennaltaehkäisy- ja torjuntakeinot voit varmistaa, että kasvisi pysyy terveenä ja elinvoimaisena. Tässä osiossa käymme läpi yleisimmät sitruunantuoksuista pelargonia vaivaavat taudit ja tuholaiset sekä keinot niiden hallintaan.
Ennaltaehkäisy on aina paras puolustus. Terve ja hyvinvoiva kasvi pystyy luonnostaan torjumaan monia tauteja ja tuholaisia paremmin kuin heikko ja stressaantunut kasvi. Varmista siis, että perushoito on kunnossa: tarjoa kasville runsaasti valoa, käytä hyvin ojitettua multaa, kastele oikein ja lannoita säännöllisesti kasvukaudella. Hyvä ilmankierto on myös tärkeää sienitautien ehkäisyssä. Vältä sijoittamasta kasveja liian tiheästi ja poista säännöllisesti kuihtuneet lehdet ja kukat, jotka voivat toimia tautien pesäkkeinä.
Säännöllinen tarkkailu on avainasemassa ongelmien varhaisessa havaitsemisessa. Käy kasvisi läpi viikoittain ja tarkasta lehdet, niiden alapinnat sekä versot huolellisesti. Mitä aikaisemmin huomaat tuholaiset tai taudin oireet, sitä helpompi niistä on päästä eroon. Pienet esiintymät voidaan usein hoitaa mekaanisesti poistamalla tai yksinkertaisilla kotikonsteilla ilman voimakkaita torjunta-aineita.
Jos joudut turvautumaan torjunta-aineisiin, suosi aina ensisijaisesti biologisia ja luonnonmukaisia vaihtoehtoja, kuten mäntysuopaliuosta tai neem-öljyä. Nämä ovat hellävaraisempia sekä kasville, ympäristölle että hyötyhyönteisille. Kemiallisia torjunta-aineita tulisi käyttää vain viimeisenä keinona ja noudattaa tarkasti niiden käyttöohjeita. Muista, että hyvin hoidettu kasvi on paras vakuutus tuholaisia ja tauteja vastaan.
Yleisimmät tuholaiset
Yksi yleisimmistä vitsauksista, erityisesti sisätiloissa kasvatettavilla kasveilla, ovat kirvat. Nämä pienet, yleensä vihreät tai mustat hyönteiset kerääntyvät tyypillisesti nuoriin versoihin ja lehtien alapinnoille imemään kasvinesteitä. Kirvojen aiheuttama imentä heikentää kasvia, aiheuttaa lehtien käpristymistä ja voi levittää virustauteja. Lisäksi ne erittävät tahmeaa mesikastetta, johon voi kasvaa mustaa nokisientä. Pienen kirvaesiintymän voi torjua vesisuihkulla tai pyyhkimällä ne pois sormin. Laajempiin tartuntoihin tehoaa mäntysuopa- tai neem-öljysuihke.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Jauhiaiset ovat toinen yleinen ongelma. Ne ovat pieniä, valkoisia, perhosmaisia hyönteisiä, jotka pöllähtävät lentoon kasvia kosketettaessa. Ne viihtyvät lehtien alapinnoilla, missä ne imevät kasvinesteitä ja munivat. Kuten kirvat, myös jauhiaiset aiheuttavat lehtien kellastumista ja erittävät mesikastetta. Jauhiaisten torjunta voi olla haastavaa, koska ne lentävät helposti karkuun. Keltaiset liima-ansat voivat auttaa pyydystämään aikuisia yksilöitä, ja toistuvat käsittelyt mäntysuovalla tai neem-öljyllä auttavat hävittämään toukkavaiheet.
Ripsiäiset ovat hyvin pieniä, siivellisiä hyönteisiä, jotka on vaikea havaita paljain silmin. Niiden läsnäolon huomaa usein niiden aiheuttamista vioituksista: lehtiin ilmestyy hopeanhohtoisia tai vaaleita laikkuja ja mustia ulostepisteitä. Ripsiäiset raaputtavat kasvin pintasolukkoa rikki ja imevät siitä nesteitä. Ne voivat myös levittää kasvitauteja. Torjunta on samanlaista kuin muiden imevien tuholaisten kohdalla: säännölliset suihkutukset luonnonmukaisilla torjunta-aineilla ovat tehokkaita. Hyvä ilmankosteus voi myös auttaa ehkäisemään ripsiäisten lisääntymistä.
Punkit, erityisesti vihannespunkit, voivat olla ongelma kuivassa huoneilmassa. Nämä hämähäkkieläimet ovat niin pieniä, että niitä on lähes mahdoton nähdä. Ensimmäinen merkki niiden läsnäolosta on usein hienon hieno seitti, joka ilmestyy lehtihankoihin ja versojen kärkien ympärille. Lehdet muuttuvat täplikkäiksi, kellertäviksi ja kuivuvat lopulta. Vihannespunkit viihtyvät kuivassa ja lämpimässä, joten paras ennaltaehkäisykeino on ilmankosteuden nostaminen säännöllisellä sumuttelulla. Tartunnan saaneen kasvin voi myös suihkuttaa voimakkaasti vedellä ja käsitellä toistuvasti torjunta-aineliuoksella.
Sienitaudit ja niiden ehkäisy
Harmaahome (Botrytis cinerea) on yleinen sienitauti, joka iskee erityisesti kosteissa ja viileissä olosuhteissa, joissa ilmankierto on huono. Tauti ilmenee nimensä mukaisesti harmaana, pörröisenä homekasvustona, joka leviää nopeasti lehtiin, varsiin ja kukkiin, aiheuttaen niiden mätänemisen. Harmaahome tarttuu usein kuolleisiin tai vioittuneisiin kasvinosiin, joten niiden säännöllinen poistaminen on tärkeä ennaltaehkäisevä toimenpide. Vältä lehtien kastelemista ja huolehdi riittävästä ilmanvaihdosta kasvien ympärillä.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Juurimätä on yksi pelargonien vaarallisimmista sairauksista, ja sen aiheuttaa lähes poikkeuksetta liikakastelu ja liian tiivis, huonosti vettä läpäisevä multa. Kun juuret ovat jatkuvasti märässä ympäristössä, ne eivät saa happea ja alkavat mädäntyä erilaisten sienten ja bakteerien toimesta. Oireet näkyvät maanpäällisissä osissa viiveellä: kasvi nuutuu, alalehdet kellastuvat ja putoavat, ja kasvu pysähtyy. Kun nämä oireet ilmestyvät, vahinko on usein jo tapahtunut. Ainoa pelastuskeino on ottaa kasvi ruukusta, leikata kaikki mädät juuret pois ja istuttaa se uuteen, kuivaan multaan.
Härmä on toinen sienitauti, joka voi vaivata pelargoneja, erityisesti jos ne kasvavat liian varjoisassa ja kosteassa paikassa. Se näkyy valkoisena, jauhemaisena peitteenä lehtien pinnalla. Vaikka härmä ei yleensä tapa kasvia, se heikentää sitä ja on ruman näköinen. Härmän torjumiseksi paranna kasvuolosuhteita: lisää valon määrää ja paranna ilmankiertoa. Voit yrittää poistaa härmän pyyhkimällä lehdet kostealla liinalla. Jos tartunta on paha, on olemassa sekä kaupallisia että kotitekoisia (esim. ruokasooda-vesi-seos) suihkeita sen torjuntaan.
Ruoste on sienitauti, joka aiheuttaa lehtien alapinnoille pieniä, oranssinruskeita tai punertavia, itiöitä sisältäviä näppylöitä. Lehtien yläpinnalle ilmestyy vastaaviin kohtiin keltaisia laikkuja. Ruoste leviää kosteissa olosuhteissa. Tartunnan saaneet lehdet tulee poistaa ja hävittää välittömästi, jotta tauti ei leviä. Vältä lehtien kastelemista ja pidä kasvusto ilmavana. Vakavissa tapauksissa voidaan tarvita sienitautien torjuntaan tarkoitettua ainetta.
Bakteeri- ja virustaudit
Pelargonibakterioosi (Xanthomonas hortorum pv. pelargonii) on vakava bakteeritauti, joka voi tuhota koko kasvin. Oireita ovat pyöreät, vetiset laikut lehdissä, jotka muuttuvat vähitellen ruskeiksi tai mustiksi ja V-kirjaimen muotoisiksi. Bakteeri tukkii kasvin johtosolukot, mikä johtaa varsien mustumiseen ja koko kasvin nopeaan lakastumiseen. Tautiin ei ole parannuskeinoa. Tartunnan saanut kasvi ja sen multa on hävitettävä välittömästi, jotta tauti ei leviä muihin kasveihin. Tauti leviää yleisimmin saastuneiden pistokkaiden, työvälineiden tai vesiroiskeiden välityksellä.
Bakteerinen lehtilaikku (Pseudomonas cichorii) on toinen bakteeritauti, joka aiheuttaa lehtiin epäsäännöllisen muotoisia, tummia ja vetisiä laikkuja. Laikut voivat laajentua nopeasti ja tappaa koko lehden. Tämä tauti viihtyy kosteissa olosuhteissa. Kuten pelargonibakterioosin kohdalla, ennaltaehkäisy on avainasemassa. Käytä puhtaita työvälineitä, vältä lehtien kastelemista ja hanki taimet luotettavasta lähteestä. Poista ja hävitä kaikki sairastuneet kasvinosat heti havaittuasi ne.
Virustaudit ovat myös mahdollisia, vaikkakin harvinaisempia. Virukset voivat aiheuttaa monenlaisia oireita, kuten lehtien kirjavuutta (mosaiikkikuvioita), epämuodostumia, kääpiökasvuisuutta ja rengasmaisia laikkuja. Virukset leviävät usein imevien tuholaisten, kuten kirvojen, välityksellä tai saastuneiden työvälineiden kautta. Virustauteihin ei ole parannuskeinoa. Sairastunut kasvi on hävitettävä, ja on tärkeää pitää tuholaiskannat kurissa, jotta virukset eivät leviä.
Paras tapa välttää vakavia bakteeri- ja virustauteja on panostaa hygieniaan. Desinfioi aina sakset ja muut työvälineet, kun siirryt kasvista toiseen, erityisesti jos leikkaat pistokkaita. Käytä aina uutta, puhdasta multaa istutuksessa ja pese ruukut huolellisesti ennen uudelleenkäyttöä. Terveiden ja vahvojen kasvien ylläpito on paras puolustus näitä näkymättömiä vihollisia vastaan.
Fysiologiset häiriöt
Kaikki kasvin ongelmat eivät johdu taudeista tai tuholaisista, vaan ne voivat olla myös fysiologisia häiriöitä, jotka johtuvat epäsuotuisista kasvuolosuhteista. Yksi yleisimmistä on ödeema eli korkkiutuma. Se ilmenee pieninä, korkkimaisina nystyröinä tai rupina, yleensä lehtien alapinnoilla. Ödeema ei ole tauti, vaan oire siitä, että kasvi imee vettä nopeammin kuin se ehtii haihduttaa sitä. Tämä tapahtuu tyypillisesti pimeinä ja kosteina kausina. Oireita voi vähentää vähentämällä kastelua ja parantamalla ilmankiertoa.
Lehtien kellastuminen on yleinen oire, jolla voi olla monia syitä. Jos alimmat, vanhimmat lehdet kellastuvat ja putoavat, se voi olla normaalia kasvin vanhenemista tai merkki typen puutteesta. Jos monet lehdet kellastuvat nopeasti, syynä on todennäköisesti liikakastelu. Kuivuus puolestaan aiheuttaa usein lehtien kärkien ja reunojen ruskettumista ja kuivumista. On tärkeää analysoida kaikki kasvuolosuhteet kokonaisuutena syyn selvittämiseksi.
Kasvin venyminen, eli pitkät, heikot versot ja harvassa olevat lehdet, on selvä merkki valon puutteesta. Sitruunantuoksuinen pelargoni tarvitsee runsaasti suoraa aurinkoa pysyäkseen tiiviinä ja kompaktina. Jos kasvi alkaa venyä, siirrä se valoisampaan paikkaan. Keväinen leikkaus auttaa myös korjaamaan tilannetta ja kannustaa kasvia haarautumaan tuuheammin.
Auringonpolttama voi vioittaa lehtiä, jos sisällä kasvanut kasvi siirretään äkillisesti ulos voimakkaaseen auringonpaisteeseen. Lehdet voivat muuttua valkoisiksi tai ruskeiksi ja paperimaisiksi. Tämän välttämiseksi kasvi tulee totuttaa ulkoilmaan vähitellen usean päivän aikana. Aloita viemällä kasvi ulos vain muutamaksi tunniksi varjoisaan paikkaan ja lisää auringossa oloaikaa päivittäin.
