Amppelirusokki, tuo kesäisten parvekkeiden ja terassien säteilevä kulta, on luonnostaan monivuotinen kasvi lämpimillä kotiseuduillaan. Suomen kylmässä ilmastossa se kuitenkin yleensä kasvatetaan yksivuotisena, ja sen elinkaaren ajatellaan päättyvän syksyn ensimmäisiin pakkasiin. Monet puutarhurit eivät kuitenkaan tiedä, että amppelirusokin talvehdittaminen sisätiloissa on täysin mahdollista, vaikkakin se vaatii hieman vaivannäköä ja oikeanlaiset olosuhteet. Onnistunut talvehtiminen palkitsee hoitajansa seuraavana keväänä varaslähdöllä uuteen kasvukauteen, jolloin kasvi on jo valmiiksi suuri ja vahva, ja se aloittaa kukintansa huomattavasti aikaisemmin kuin siemenestä tai pienestä taimesta kasvatettu lajitoverinsa.
Talvehtimisen onnistumisen kannalta kriittisintä on löytää kasville sopiva talvehtimispaikka. Ihanteellinen paikka on viileä, valoisa ja ilmava. Lämpötilan tulisi olla noin 5–10 asteen välillä. Liian lämmin paikka saa kasvin jatkamaan kasvuaan, mutta vähäisessä talvivalossa uusi kasvu on honteloa ja heikkoa. Liian pimeä paikka puolestaan näännyttää kasvin, sillä se tarvitsee valoa yhteyttämiseen myös lepokautensa aikana. Hyviä paikkoja voivat olla esimerkiksi viileä varasto, lasitettu parveke tai valoisa kellari, jossa lämpötila ei laske pakkasen puolelle.
Ennen kasvin siirtämistä sisätiloihin se on valmisteltava huolellisesti talvea varten. Tämä prosessi kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä pakkasia, yleensä syyskuun lopulla tai lokakuun alussa. Valmisteluun kuuluu kasvin voimakas takaisinleikkaus ja perusteellinen tarkastus mahdollisten tuholaisten varalta. On erittäin tärkeää varmistaa, ettei kasvin mukana kulkeudu sisätiloihin kutsumattomia vieraita, kuten kirvoja tai vihannespunkkeja, jotka voivat lisääntyä räjähdysmäisesti lämpimissä sisäolosuhteissa ja levitä myös muihin huonekasveihin.
On rehellistä myöntää, ettei amppelirusokin talvehdittaminen ole aina helppoa ja onnistuminen ei ole taattua. Monet tekijät vaikuttavat lopputulokseen, ja joskus kasvi ei vain selviä talven yli parhaasta hoidosta huolimatta. Se on kuitenkin kokeilemisen arvoinen projekti, joka opettaa paljon kasvien elinkierrosta ja tarjoaa onnistuessaan suurta iloa. Älä siis lannistu, jos ensimmäinen yritys ei onnistu, vaan pidä sitä oppimiskokemuksena.
Valmistelut ennen sisälle siirtämistä
Oikea ajoitus on avainasemassa. Seuraa sääennusteita ja aloita valmistelut, kun yölämpötilat alkavat lähestyä nollaa, mutta ennen ensimmäisiä kunnon pakkasia. Pieni halla ei yleensä tuhoa kasvia, mutta voimakkaampi pakkanen voi vaurioittaa sitä peruuttamattomasti. Valitse talvetettavaksi tervein ja elinvoimaisin yksilö. Heikossa kunnossa oleva tai tautien vaivaama kasvi selviää talvesta todennäköisesti huonosti.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Ensimmäinen ja tärkein valmistelutoimenpide on kasvin radikaali takaisinleikkaus. Leikkaa kaikki versot saksilla noin 10–15 senttimetrin mittaisiksi tapeiksi. Tämä voi tuntua julmalta, mutta se on välttämätöntä. Leikkaaminen vähentää kasvin haihduttavaa lehtipinta-alaa, mikä auttaa sitä selviytymään talven vähäisemmässä valossa ja niukemmalla kastelulla. Se myös vähentää tauti- ja tuholaisriskiä ja edistää tuuheaa, uutta kasvua keväällä.
Leikkaamisen jälkeen on aika tarkastaa kasvi erittäin huolellisesti tuholaisten varalta. Tutki kaikki lehtihangat ja jäljelle jääneet lehdet (erityisesti niiden alapinnat). Jos löydät kirvoja, punkkeja tai muita ötököitä, käsittele kasvi sopivalla torjunta-aineella, esimerkiksi mäntysuopaliuoksella. Ruiskuta kasvi perusteellisesti ja toista käsittely tarvittaessa muutaman päivän kuluttua. On paljon helpompaa päästä tuholaisista eroon ulkona kuin taistella niitä vastaan sisätiloissa koko talven ajan.
Viimeinen valmisteluvaihe on mullan pinnan siistiminen. Poista mullasta kaikki rikkaruohot, sammal ja pudonneet lehdet. Voit rapsuttaa pintamullan kevyesti ja korvata sen uudella, puhtaalla mullalla. Varmista myös, että ruukun pohjareikä on auki ja salaojitus toimii. Älä lannoita kasvia enää tässä vaiheessa. Kun nämä toimenpiteet on tehty, kasvi on valmis siirrettäväksi talvehtimispaikkaansa.
Ihanteelliset talvehtimisolosuhteet
Kuten aiemmin todettiin, amppelirusokin talvehtimisen onnistuminen riippuu suuresti oikeanlaisista olosuhteista. Kolme tärkeintä tekijää ovat valo, lämpötila ja ilmankierto. Ihanteellinen lämpötila on viileä, +5 ja +10 asteen välillä. Tässä lämpötilassa kasvin elintoiminnot hidastuvat ja se menee lepotilaan, mutta ei palellu. Lämpimämmässä, esimerkiksi normaalissa huoneenlämmössä, kasvi yrittää jatkaa kasvuaan, mikä johtaa heikkoon ja honteloon versokasvuun talven pimeydessä.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Valon tarve on toinen kriittinen seikka. Vaikka kasvi on lepotilassa, se tarvitsee edelleen valoa yhteyttämiseen pysyäkseen hengissä. Sijoita kasvi mahdollisimman valoisaan paikkaan, esimerkiksi etelään suuntautuvan ikkunan eteen viileässä huoneessa. Jos luonnonvaloa ei ole riittävästi saatavilla, kasvivalaisimen käyttö voi olla tarpeen. Kasvivalaisin varmistaa, että kasvi saa riittävästi oikean aallonpituuden valoa, ja se voi parantaa talvehtimisen onnistumisprosenttia merkittävästi. Ajasta valaisin palamaan noin 8–10 tuntia päivässä.
Hyvä ilmankierto on tärkeää sienitautien, kuten harmaahomeen, ehkäisemiseksi. Viileissä ja kosteissa tiloissa homeitiöt viihtyvät hyvin. Varmista siis, että talvehtimispaikassa ilma pääsee kiertämään, äläkä sijoita kasvia ahtaaseen, ummehtuneeseen nurkkaan. Älä myöskään sijoita liian montaa kasvia tiiviisti vierekkäin. Tilava ja ilmava sijoittelu auttaa pitämään kasvuston terveenä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että paikan on oltava tasapaino näiden kolmen tekijän välillä. Valoisa ja viileä on avainsana. Monet vanhat talot tarjoavat tähän ihanteellisia paikkoja, kuten kuisteja tai kellareita, mutta myös uudemmista asunnoista voi löytyä sopiva nurkkaus. Esimerkiksi viileä autotalli, jossa on ikkuna, voi toimia hyvin, kunhan lämpötila ei pääse laskemaan pakkaselle.
Hoito talven aikana
Kun amppelirusokki on siirretty talvehtimispaikkaansa, sen hoito muuttuu radikaalisti kesäisestä. Tärkein muutos koskee kastelua. Koska kasvi on lepotilassa ja sen kasvu on pysähtynyt, myös sen vedentarve on minimaalinen. Liikakastelu talvella on varmin tapa tappaa kasvi, sillä se johtaa nopeasti juurimätään. Kastele kasvia siis erittäin niukasti, vain sen verran, että multa ei pääse kuivumaan kokonaan korpuksi.
Sopiva kasteluväli riippuu talvehtimispaikan lämpötilasta ja ilmankosteudesta, mutta se voi olla jopa 3–4 viikkoa. Kokeile aina mullan kosteus sormella ennen kastelua. Multa saa tuntua kuivalta usean senttimetrin syvyydeltä ennen kuin annat sille pienen määrän vettä. On paljon turvallisempaa pitää kasvi talvella hieman liian kuivana kuin liian märkänä. Käytä kasteluun huoneenlämpöistä vettä.
Lannoittaminen on talvilevon aikana ehdottomasti kielletty. Kasvi ei kasva, joten se ei pysty myöskään hyödyntämään sille annettuja ravinteita. Lannoittaminen vain lisää suolojen kertymistä multaan, mikä voi vahingoittaa juuristoa. Lannoitus aloitetaan uudelleen vasta keväällä, kun kasvi herätellään uuteen kasvuun ja se siirretään valoisampaan ja lämpimämpään paikkaan.
Tarkkaile kasvia säännöllisesti myös talven aikana. Vaikka se on lepotilassa, se ei tarkoita, että sen voi unohtaa kokonaan. Tarkista, ettei siihen ole ilmestynyt tuholaisia tai homekasvustoa. Poista kaikki kuolleet tai kellastuneet lehdet ja versot heti, kun huomaat ne. Tämä pitää kasvin siistinä ja vähentää tautiriskiä. Oikealla, vaikkakin vähäisellä, hoidolla varmistat, että kasvi selviää talven yli ja on valmis uuteen alkuun kevään koittaessa.
Herättely keväällä
Kun päivät alkavat pidentyä ja valon määrä lisääntyy helmi-maaliskuussa, on aika herätellä amppelirusokki talvilevoltaan. Tämä on jännittävä vaihe, jossa nähdään, miten talvehtiminen on onnistunut. Aloita herättely siirtämällä kasvi hieman lämpimämpään ja entistä valoisampaan paikkaan. Tämä antaa sille signaalin, että on aika aloittaa uusi kasvukausi.
Samalla kun siirrät kasvin, on hyvä aika vaihtaa sille uusi, ravinteikas multa. Ota kasvi varovasti pois vanhasta ruukustaan ja karistele vanhaa multaa pois juuripaakun ympäriltä. Tarkista juuriston kunto. Terveet juuret ovat vaaleita ja kiinteitä. Leikkaa pois mahdolliset kuolleet tai mädäntyneet juuret. Istuta kasvi uuteen, hieman suurempaan ruukkuun ja käytä laadukasta kesäkukkamultaa.
Uuteen multaan istutuksen jälkeen kastele kasvi perusteellisesti. Nyt voit myös aloittaa lannoituksen uudelleen. Käytä aluksi laimeaa lannoiteliuosta noin joka toisella kastelukerralla. Kun uusi kasvu lähtee kunnolla vauhtiin, voit siirtyä normaaliin lannoitusrytmiin. Voit myös leikata kasvia vielä hieman tässä vaiheessa, jos haluat muotoilla sitä tai poistaa talven aikana mahdollisesti kuivuneita oksia.
Ulos kasvin voi siirtää vasta, kun hallanvaara on täysin ohi. Muista karaista kasvi, eli totuttaa se vähitellen ulkoilmaan. Älä siirrä sitä suoraan sisätiloista paahteiseen aurinkoon, vaan aloita ulkoilu varjoisassa ja suojaisassa paikassa. Onnistuneesti talvehtinut amppelirusokki on jo alkukesästä suuri ja komea, ja se aloittaa kukintansa usein viikkoja aikaisemmin kuin uudet taimet, tarjoten pitkän ja upean kukintakauden.
