Vaikka samettilehtiruusu on kotoisin karuilta ja vähäravinteisilta alueilta, se hyötyy ruukkuviljelyssä säännöllisestä, mutta maltillisesta lannoituksesta. Oikeanlainen ravinteiden saanti tukee kasvin tervettä kasvua, edistää lehtien upeaa väriä ja samettista pintaa sekä antaa sille voimaa tuottaa näyttäviä kukkia. Lannoituksessa pätee kuitenkin sama sääntö kuin kastelussakin: vähemmän on enemmän. Liikalannoitus on yksi yleisimmistä hoitovirheistä, joka voi polttaa kasvin herkät juuret ja aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tässä osiossa perehdymme siihen, miten, milloin ja millä lannoitteella voit parhaiten tukea samettilehtiruususi elinvoimaa, jotta se kukoistaisi täydessä loistossaan.
Samettilehtiruusun lannoituskausi ajoittuu sen aktiiviseen kasvukauteen, joka kestää tyypillisesti keväästä syksyyn. Tänä aikana kasvi käyttää energiaa uusien lehtien ja juurien kasvattamiseen ja mahdollisesti kukintaan, ja lisäravinteet auttavat sitä tässä prosessissa. Paras aika lannoitukselle on noin kerran kuukaudessa kasvukauden aikana. Aloita lannoitus keväällä, kun huomaat ensimmäiset uuden kasvun merkit, ja lopeta se syksyllä, kun kasvu alkaa hidastua ja kasvi valmistautuu talvilepoon. On erittäin tärkeää, ettei kasvia lannoiteta talvella sen lepokauden aikana. Lepotilassa oleva kasvi ei pysty hyödyntämään ravinteita, jolloin ne vain kertyvät multaan ja voivat vahingoittaa juuristoa.
Lannoitteen valinnassa kannattaa suosia erityisesti kaktuksille ja mehikasveille tarkoitettuja lannoitteita. Nämä lannoitteet on suunniteltu vastaamaan näiden kasvien erityistarpeita: ne ovat tyypillisesti vähätyppisiä ja sisältävät enemmän fosforia ja kaliumia. Typen (N) liiallinen määrä voi edistää liian nopeaa ja heikkoa, ”vetistä” kasvua, mikä tekee kasvista alttiimman taudeille ja tuholaisille. Fosfori (P) taas tukee juuriston kehitystä ja kukintaa, ja kalium (K) parantaa kasvin yleistä vastustuskykyä ja solukkorakennetta. Etsi siis lannoitetta, jonka N-P-K-suhde on esimerkiksi 5-10-10 tai vastaava.
Annostelussa on noudatettava äärimmäistä varovaisuutta. Varma sääntö on aina laimentaa lannoitetta enemmän kuin mitä pakkauksen ohjeessa sanotaan. Usein suositellaan käyttämään lannoitetta vain puolella tai jopa neljäsosalla ohjeen mukaisesta vahvuudesta. Tämä varmistaa, että kasvi saa tarvitsemansa ravinteet ilman ylilannoituksen vaaraa. Lannoite annetaan aina kastelun yhteydessä, eli se sekoitetaan kasteluveteen. Älä koskaan lannoita täysin kuivaa multaa, sillä se voi polttaa juuret. Kastele siis kasvi ensin pienellä määrällä puhdasta vettä ja anna lannoitevesi vasta sen jälkeen.
Muista, että vastikään uudelleenistutetut kasvit eivät tarvitse lannoitusta. Uudessa mullassa on yleensä riittävästi ravinteita ensimmäisiksi kuukausiksi. Anna kasvin ensin juurtua kunnolla ja sopeutua uuteen ympäristöönsä ennen lannoituksen aloittamista. Myös sairaat tai tuholaisten vaivaamat kasvit tulee jättää lannoittamatta, kunnes ne ovat toipuneet. Lannoitus voi stressata heikentynyttä kasvia entisestään. Oikein toteutettu, maltillinen lannoitus on kuitenkin tärkeä osa ennaltaehkäisevää hoitoa, joka pitää kasvin vahvana ja vastustuskykyisenä.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Oikean lannoitteen valinta
Markkinoilla on laaja valikoima erilaisia lannoitteita, ja oikean tuotteen valitseminen samettilehtiruusulle voi tuntua haastavalta. Kuten aiemmin mainittiin, paras valinta on erityisesti kaktuksille ja mehikasveille kehitetty nestemäinen lannoite. Näiden lannoitteiden ravinnekoostumus on suunniteltu huolellisesti jäljittelemään näiden kasvien luonnollista, niukkaravinteista kasvuympäristöä. Ne sisältävät tasapainoisen seoksen pääravinteita (typpi, fosfori, kalium) sekä tärkeitä hivenravinteita, kuten magnesiumia, kalsiumia ja rautaa, jotka ovat välttämättömiä kasvin elintoiminnoille.
Vältä yleislannoitteita, jotka on tarkoitettu reheväkasvuisille viherkasveille. Nämä lannoitteet sisältävät usein runsaasti typpeä, joka on suunniteltu edistämään nopeaa lehtien kasvua. Samettilehtiruusulla liika typpi johtaa epänormaaliin, venyneeseen ja heikkoon kasvuun. Kasvi menettää kompaktin muotonsa, sen lehdistä tulee hauraita ja se on alttiimpi erilaisille taudeille. Vähätyppinen (low-nitrogen) lannoite on siis avainasemassa, jotta kasvi säilyttää sille ominaisen tiiviin ja terveen rakenteen.
Nestemäiset lannoitteet ovat yleensä kätevimpiä käyttää, sillä ne on helppo sekoittaa kasteluveteen ja niiden annostelua on helppo hallita. On olemassa myös pitkävaikutteisia lannoiterakeita, jotka sekoitetaan multaan istutuksen yhteydessä ja jotka vapauttavat ravinteita hitaasti useiden kuukausien ajan. Nämä voivat olla hyvä vaihtoehto, jos haluat vähentää säännöllisen lannoittamisen muistamista. Rakeiden kanssa on kuitenkin oltava erityisen tarkkana annostelun kanssa, jotta ravinteita ei vapaudu kerralla liikaa.
Orgaaniset lannoitteet, kuten merileväuute tai erilaiset kasvipohjaiset lannoitteet, voivat myös olla hyvä ja hellävarainen vaihtoehto. Ne vapauttavat ravinteita hitaammin kuin synteettiset lannoitteet ja parantavat samalla mullan pieneliöstön toimintaa. Riippumatta siitä, valitsetko synteettisen vai orgaanisen lannoitteen, tärkeintä on muistaa laimentaa se riittävästi ja käyttää sitä vain aktiivisen kasvukauden aikana. Huolellinen tuoteselosteen lukeminen ja ohjeiden noudattaminen (ja jopa alittaminen) on paras tapa varmistaa onnistunut lannoitus.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Liikalannoituksen oireet ja seuraukset
Liikalannoitus on yksi varmimmista tavoista vahingoittaa samettilehtiruusua. Koska kasvi on sopeutunut niukkaravinteiseen maaperään, sen juuristo on herkkä liian suurille ravinne- ja suolapitoisuuksille. Ylilannoituksen oireet voivat joskus muistuttaa liikakastelun oireita, mikä voi tehdä diagnoosista haastavaa. Yksi tyypillisimmistä merkeistä on lehtien kärsiminen: lehtien reunat voivat muuttua ruskeiksi ja kuiviksi, ikään kuin palaneiksi. Tämä johtuu siitä, että liialliset suolat mullassa ”polttavat” juuria ja estävät niitä ottamasta vettä.
Toinen merkki voi olla valkoisen, suolaisen kerroksen muodostuminen mullan pinnalle tai ruukun reunoille ja pohjareiän ympärille. Tämä on selvä osoitus siitä, että multaan on kertynyt liikaa mineraaleja ja suoloja. Kasvin kasvu voi pysähtyä kokonaan tai se voi muuttua heikoksi ja kituliaaksi. Äärimmäisissä tapauksissa juuret voivat vaurioitua niin pahasti, että ne eivät enää pysty toimimaan, mikä johtaa kasvin nopeaan kuihtumiseen ja kuolemaan. Myös lehtien äkillinen putoaminen voi olla merkki lannoitussokista.
Jos epäilet ylilannoitusta, toimi nopeasti. Ensimmäinen toimenpide on mullan huuhtelu. Vie kasvi suihkuun tai aseta se pesualtaaseen ja valuta sen läpi runsaasti huoneenlämpöistä vettä. Anna veden valua vapaasti pohjarei’istä ulos noin 5–10 minuutin ajan. Tämä auttaa huuhtomaan ylimääräiset suolat pois kasvualustasta. Huuhtelun jälkeen anna mullan kuivua kunnolla, mikä voi kestää viikkoja. Tänä aikana älä missään tapauksessa lannoita kasvia uudelleen.
Vakavimmissa tapauksissa, jos juuret ovat selvästi vaurioituneet, ainoa keino voi olla kasvin uudelleenistutus. Nosta kasvi ruukusta, poista mahdollisimman paljon vanhaa, lannoittunutta multaa ja istuta se kokonaan uuteen, raikkaaseen multaseokseen. Tämän jälkeen anna kasvin toipua rauhassa useita kuukausia ennen kuin edes harkitset lannoituksen aloittamista uudelleen. Jatkossa muista aina laimentaa lannoite kunnolla ja noudattaa maltillista lannoitusaikataulua.
Alilannoituksen merkit
Vaikka liikalannoitus on yleisempi ongelma, myös ravinteiden puute voi ilmetä samettilehtiruusulla, erityisesti jos sitä on kasvatettu samassa mullassa useita vuosia ilman uudelleenistutusta tai lannoitusta. Alilannoituksen oireet ovat usein hienovaraisempia ja kehittyvät hitaammin kuin ylilannoituksen aiheuttamat vauriot. Yksi yleisimmistä merkeistä on kasvin kasvun hidastuminen tai pysähtyminen kokonaan, vaikka olosuhteet (valo, vesi) olisivat muuten kunnossa.
Lehtien väri voi myös antaa vihjeitä ravinnevajeesta. Kasvin vihreä väri voi haalistua ja muuttua kalpean kellertäväksi. Erityisesti vanhemmat, alemmat lehdet voivat alkaa kellastua ja varista ennenaikaisesti, kun kasvi siirtää liikkuvia ravinteita vanhoista lehdistä uuteen kasvuun. Kukinta voi jäädä kokonaan pois tai olla hyvin heikkoa ja vähäistä. Yleisesti ottaen kasvi näyttää elottomalta ja kituliaalta, eikä sillä ole sitä elinvoimaa, joka terveellä samettilehtiruusulla on.
On kuitenkin tärkeää erottaa alilannoituksen oireet muista mahdollisista syistä, kuten valon puutteesta tai vääränlaisesta kastelusta. Esimerkiksi kellastuvat alalehdet voivat olla myös merkki liikakastelusta tai täysin normaali osa kasvin vanhenemisprosessia. Siksi on tärkeää tarkastella kokonaiskuvaa. Jos kasvi on ollut pitkään samassa mullassa, sitä ei ole lannoitettu ja muut hoito-olosuhteet ovat kunnossa, on todennäköistä, että se kärsii ravinteiden puutteesta.
Jos epäilet alilannoitusta, ratkaisu on yksinkertainen. Aloita säännöllinen, mutta varovainen lannoitus aktiivisen kasvukauden aikana. Käytä laimennettua, mehikasveille tarkoitettua lannoitetta noin kerran kuukaudessa kastelun yhteydessä. Muista aloittaa varovasti, erityisesti jos kasvia ei ole lannoitettu pitkään aikaan, jotta et aiheuta sille shokkia. Muutaman lannoituskerran jälkeen sinun pitäisi alkaa nähdä parannusta kasvin värissä ja kasvussa. Paras pitkän aikavälin ratkaisu on kuitenkin säännöllinen uudelleenistutus uuteen, ravinteikkaaseen multaan 2–3 vuoden välein, mikä tarjoaa kasville tasaisen ravinteiden lähteen.
Lannoituksen erityistilanteet
On olemassa muutamia tilanteita, jolloin lannoitusrutiinia on syytä harkita uudelleen. Esimerkiksi kukinnan edistäminen voi vaatia hieman erilaista lähestymistapaa. Jos haluat kannustaa samettilehtiruusuasi kukkimaan, voit kokeilla lannoitetta, jossa on korkeampi fosforipitoisuus (keskimmäinen numero N-P-K-suhteessa) aikaisin keväällä. Fosfori on avainravinne kukkien ja nuppujen muodostumisessa. Tällainen ”kukintalannoite” voi antaa kasville tarvittavan lisäsysäyksen kukinnan aloittamiseen. Muista kuitenkin, että ilman riittävää valoa ja talvilepoa pelkkä lannoitus ei saa kasvia kukkimaan.
Pistokkaiden ja nuorten taimien lannoitus vaatii myös erityistä harkintaa. Juurtumattomia pistokkaita ei tule lannoittaa lainkaan. Kun pistokas on juurtunut ja alkanut kasvaa, voit aloittaa hyvin miedon lannoituksen. Käytä lannoitetta aluksi vain neljäsosavahvuudella ja harvemmin kuin aikuisilla kasveilla, esimerkiksi joka toinen kuukausi. Tämä antaa nuorelle kasville tarvittavat ravinteet vakaan kasvun alkuun ilman, että sen hentoja, uusia juuria poltetaan. Kun taimi on kasvanut ja vahvistunut, voit siirtyä normaaliin lannoitusaikatauluun.
Jos käytät orgaanisia lannoitteita, kuten kompostimultaa tai matokompostia mullan seassa, tarve nestemäiselle lisälannoitukselle vähenee. Nämä orgaaniset ainekset vapauttavat ravinteita hitaasti ja tasaisesti mullan pieneliötoiminnan avulla, mikä tarjoaa kasville luonnollisen ja pitkäkestoisen ravinteiden lähteen. Saatat silti haluta antaa pienen määrän nestemäistä lannoitetta muutaman kerran kesässä, mutta tarve ei ole yhtä suuri kuin täysin mineraalipohjaisessa kasvualustassa.
Lopuksi on hyvä muistaa, että lannoitus on vain yksi osa kasvin kokonaisvaltaista hoitoa. Se ei voi korvata puutteita muilla osa-alueilla, kuten valon saannissa tai kastelussa. Terve ja hyvinvoiva kasvi pystyy hyödyntämään sille annetut ravinteet tehokkaasti. Sen sijaan stressaantunut tai sairas kasvi ei hyödy lannoituksesta, vaan se voi jopa pahentaa tilannetta. Keskity siis ensisijaisesti perusasioiden, kuten valon, veden ja kasvualustan, kuntoon saattamiseen. Oikein ajoitettu ja maltillinen lannoitus on sitten se viimeinen silaus, joka auttaa samettilehtiruusuasi saavuttamaan täyden potentiaalinsa.
