Marjakuismapensas on yleisesti ottaen kestävä ja sopeutuvainen pensas, mutta sen onnistunut talvehtiminen vaatii hieman huomiota ja valmistelua, erityisesti nuorilla taimilla ja ankarammilla ilmastovyöhykkeillä. Vaikka laji sietääkin pakkasta kohtuullisen hyvin, oikeanlaiset syystoimet auttavat kasvia selviytymään talven haasteista, kuten pakkasesta, kuivattavasta tuulesta ja kevätauringon poltteesta. Huolellinen valmistautuminen varmistaa, että pensas herää keväällä elinvoimaisena ja on valmis uuteen kasvukauteen ilman talven aiheuttamia vaurioita. Talvisuojaus ei ole ainoastaan investointi kasvin selviytymiseen, vaan myös sen tulevan kesän kukoistukseen ja satoisuuteen.
Talveen valmistautuminen alkaa jo loppukesällä ja syksyllä. Yksi tärkeimmistä toimenpiteistä on lannoituksen muuttaminen. Typen antaminen tulee lopettaa viimeistään heinäkuun lopulla, sillä se kannustaa kasvia tuottamaan uutta, pehmeää kasvua, joka ei ehdi puutua kunnolla ennen talven tuloa. Tällaiset versot ovat erittäin alttiita paleltumaan. Sen sijaan elo-syyskuussa annettava vähätyppinen ja kaliumpitoinen syyslannoite auttaa versoja puutumaan ja vahvistaa kasvin solukkoa, parantaen näin sen yleistä pakkaskestävyyttä.
Myös kastelua on syytä vähentää syksyn edetessä. Tämä antaa kasville signaalin hidastaa kasvuaan ja valmistautua lepokaudelle. Maan ei kuitenkaan saa antaa kuivua kokonaan. Ennen maan routaantumista on tärkeää antaa pensaalle vielä yksi perusteellinen, syvä kastelu. Tämä niin sanottu syyskuiville kastelu varmistaa, että maassa on riittävästi kosteutta kasvin käytettävissä talven aikana, jolloin se ei pysty ottamaan vettä jäätyneestä maasta. Erityisesti ainavihannat ja nuoret kasvit ovat alttiita kevättalven kuivumiselle, kun aurinko alkaa lämmittää, mutta maa on vielä jäässä.
Syksyllä on myös hyvä siistiä pensaan ympäristö. Maahan varisseet lehdet ja muu kasvijäte kannattaa poistaa, sillä ne voivat tarjota talvehtimispaikan tuholaisille ja taudinaiheuttajille. Juuristoalueelle voi sen sijaan levittää paksun kerroksen orgaanista katetta, kuten kuoriketta, kompostia tai kuivia lehtiä. Tämä katekerros toimii eristeenä, joka suojaa maan pintakerroksia ja siellä olevia juuria voimakkailta pakkasjaksoilta ja suurilta lämpötilan vaihteluilta.
Nuoren pensaan suojaus
Ensimmäisinä vuosinaan istutuksen jälkeen marjakuismapensas on herkin talven ankaruudelle. Sen juuristo ei ole vielä ehtinyt kasvaa syvälle maahan, ja versot ovat ohuempia ja vähemmän kestäviä kuin aikuisella kasvilla. Siksi nuorten pensaiden talvisuojaus on erityisen tärkeää. Suojaus auttaa paitsi selviytymään pakkasesta, myös ehkäisemään jänisten ja muiden jyrsijöiden aiheuttamia tuhoja, jotka voivat olla kohtalokkaita nuorelle taimelle.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Kun pysyvät pakkaset lähestyvät, nuoren pensaan juuristoalueelle kannattaa levittää paksu, noin 10–20 senttimetrin kerros katetta. Hyviä materiaaleja ovat esimerkiksi kuiva turve, kuorikate tai puiden lehdet. Lumi on paras mahdollinen luonnollinen eriste, joten jos lunta sataa, sitä kannattaa kasata reilusti pensaan juurelle. Kate ja lumi suojaavat juuristoa ja kasvin tyveä jäätymiseltä ja auttavat ylläpitämään tasaisempaa maan lämpötilaa.
Maanpäällisten osien suojaamiseksi pensaan ympärille voidaan kietoa pakkaspeitettä tai säkkikangasta. Nämä materiaalit suojaavat versoja kuivattavalta tuulelta ja erityisesti kevätauringon poltteelta. Kevättalvella, kun aurinko alkaa paistaa voimakkaasti, mutta maa on vielä jäässä, kasvi alkaa haihduttaa vettä, jota se ei saa jäätyneestä maasta tilalle. Tämä fysiologinen kuivuus on yksi yleisimmistä talvivaurioiden syistä. Suojakangas varjostaa kasvia ja estää tätä ilmiötä. Muovisia suojia tulee välttää, sillä ne eivät hengitä ja voivat kerätä kosteutta, joka puolestaan altistaa kasvin sienitaudeille.
Jyrsijöiden, kuten jänisten ja myyrien, aiheuttamien tuhojen estämiseksi nuoren pensaan rungon ja pääoksien ympärille on suositeltavaa asentaa verkkosuoja. Tiheäsilmäinen muovi- tai metalliverkko, joka ulottuu riittävän korkealle lumirajan yläpuolelle, estää tehokkaasti jyrsijöitä pääsemästä nakertamaan kuorta. Tämä on erityisen tärkeää alueilla, joilla on runsaasti jäniksiä. Varmista, että verkko on asennettu tukevasti, mutta ei liian tiukasti, jotta se ei vahingoita kasvia.
Vakiintuneen pensaan talvenkestävyys
Usean vuoden ikäinen, hyvin juurtunut marjakuismapensas on huomattavasti nuorta tainta talvenkovempi. Sen laaja juuristo ulottuu syvemmälle maahan, missä se on paremmin suojassa roudalta, ja sen puutuneet, vahvat versot kestävät pakkasta paremmin. Vakiintunut pensas ei yleensä tarvitse yhtä kattavaa suojausta kuin nuori taimi, etenkään leudoilla ja lumisilla seuduilla. Muutamat perustoimenpiteet kuitenkin parantavat sen selviytymismahdollisuuksia myös ankarampina talvina.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Vaikka vakiintunut pensas ei välttämättä tarvitse varsinaista pakkaspeitettä, sen juuristoalueen suojaaminen paksulla katekerroksella on aina suositeltavaa. Kate auttaa tasaamaan maan lämpötilan vaihteluita ja suojaa pintajuuria. Myös lumen kasaaminen pensaan juurelle on tehokas ja ilmainen tapa parantaa talvisuojaa. Lumi eristää tehokkaasti ja suojaa kasvin tyviosia ja silmuja kovimmilta pakkasilta.
Erityisen tuulisilla ja avoimilla paikoilla myös vanhempi pensas voi kärsiä talvikuivuudesta. Jos talvi on vähäluminen ja kevätaurinko porottaa voimakkaasti, voi olla viisasta suojata pensas tilapäisesti esimerkiksi havuilla tai varjostusverkolla. Havut ovat erinomainen suojamateriaali, sillä ne ovat ilmavia eivätkä kerää kosteutta, mutta varjostavat tehokkaasti. Ne myös maatuvat paikoilleen tai ne on helppo kerätä pois keväällä.
Ankarina talvina on mahdollista, että osa marjakuismapensaan versoista paleltuu lumen yläpuolelta. Tämä ei kuitenkaan yleensä ole vakavaa, sillä kasvi on hyvin uusiutumiskykyinen. Keväällä, kun pakkasten vaara on ohi, kaikki kuolleet ja vaurioituneet oksat voidaan leikata pois. Pensas versoo yleensä voimakkaasti tyvestä tai alempaa terveistä oksista ja toipuu ennalleen kesän aikana. Säännöllinen syyslannoitus ja oikea hoito kesän aikana parantavat kasvin luontaista talvenkestävyyttä.
Suojien poistaminen keväällä
Talvisuojien poistaminen oikeaan aikaan keväällä on yhtä tärkeää kuin niiden asentaminen syksyllä. Liian aikainen poistaminen altistaa kasvin myöhäisille yöpakkasille ja kylmälle tuulelle, kun taas liian myöhään poistaminen voi olla vieläkin haitallisempaa. Suojien alla lämpötila nousee kevätauringossa nopeasti korkeaksi, mikä voi herättää kasvin kasvuun ennenaikaisesti. Lisäksi hautova ja kostea ilma suojien sisällä luo otolliset olosuhteet sienitaudeille.
Oikea aika poistaa suojat on, kun maa on sulanut ja pahin yöpakkasten vaara on ohi. Tämä tapahtuu yleensä vähitellen. Suojia kannattaa keventää asteittain pilvisenä päivänä, jotta kasvi tottuu taas auringonvaloon ja ulkoilmaan. Älä koskaan poista suojia kirkkaana, aurinkoisena päivänä, sillä äkillinen altistuminen voimakkaalle valolle ja lämpötilan vaihtelulle voi aiheuttaa shokin ja polttaa kasvin herkät silmut ja lehdet.
Pakkaspeitteet ja varjostusverkot kannattaa poistaa ensin. Havuja ja lehtiä voi jättää vielä hetkeksi paikalleen suojaamaan juuristoaluetta. Kun yölämpötilat pysyvät luotettavasti plussan puolella, myös loput katteet voidaan haravoida varovasti pois kasvin tyveltä. Osa katteesta, kuten komposti tai kuorike, voidaan jättää paikalleen maanparannusaineeksi.
Jyrsijäsuojat on hyvä tarkistaa ja puhdistaa ennen niiden varastointia. Ne voidaan poistaa, kun uusi kasvu on selvästi alkanut ja jyrsijöillä on tarjolla muutakin ravintoa. Tarkkaile kasvia suojien poistamisen jälkeen. Jos luvassa on vielä yksittäinen kylmä yö, kasvin voi suojata tilapäisesti heittämällä sen päälle yöksi hallaharson. Oikea-aikainen ja harkittu toiminta keväällä varmistaa, että talven yli selvinnyt pensas pääsee hyvään kasvuun.
