Kolmilehtisitruunan talvehtiminen

Kolmilehtisitruunan onnistunut talvehtiminen on yksi ratkaisevimmista tekijöistä sen menestyksekkäässä viljelyssä pohjoisissa olosuhteissa. Vaikka tämä laji onkin sitrushedelmien suvun kylmänkestävin jäsen, se vaatii silti huolellista valmistelua ja suojausta selvitäkseen ankarista talvista vahingoittumattomana. Oikeat toimenpiteet syksyllä eivät ainoastaan varmista kasvin eloonjäämistä, vaan myös edistävät sen elinvoimaisuutta ja valmiutta uuteen kasvuun seuraavana keväänä. Talvehtimiseen valmistautuminen on prosessi, joka alkaa jo loppukesällä ja kattaa kaiken lannoituksen ja kastelun säätämisestä aina fyysiseen suojaamiseen pakkaselta ja jyrsijöiltä.

Onnistuneen talvehtimisen perusta luodaan jo kasvukaudella. Terve, vahva ja hyvin ravinnettu kasvi kestää talven rasituksia huomattavasti paremmin kuin heikko tai stressaantunut yksilö. Erityisen tärkeää on lopettaa typpipitoinen lannoitus ajoissa, viimeistään elokuun puolivälissä. Tämä antaa kasvin uusille versoille riittävästi aikaa puutua ja valmistautua pakkasiin. Myöhäinen typpilannoitus tuottaa pehmeää, pakkaselle herkkää kasvua, joka paleltuu helposti ja voi vahingoittaa koko kasvia. Sen sijaan syksyllä annettava, runsaasti kaliumia sisältävä syyslannoite parantaa kasvin pakkaskestävyyttä.

Myös kastelun vähentäminen syksyn mittaan on olennainen osa talveen valmistautumista. Ilmojen viiletessä ja sateiden lisääntyessä kasvin vedentarve pienenee luonnostaan. Kastelun vähentäminen hidastaa kasvin aineenvaihduntaa ja auttaa sitä siirtymään lepotilaan. Ennen maan routaantumista on kuitenkin hyvä antaa kasville vielä yksi perusteellinen, syvä kastelu. Tämä varmistaa, että maaperässä on riittävästi kosteutta kasvin käyttöön talven aikana, jolloin se voi kärsiä kuivuudesta, erityisesti jos maa on roudassa ja tuuli on kuivattava.

Kasvupaikan valinnalla on suuri merkitys talvehtimiselle. Suojaisa, lämmin ja hyvin ojitettu paikka on paras mahdollinen. Kylmät tuulet, erityisesti kuivattava kevätaurinko yhdistettynä routaiseen maahan, ovat kasville suurempi uhka kuin pelkkä pakkaslukema. Rakennuksen seinusta tai tiheä pensasaita voi tarjota tehokasta suojaa tuulelta. Hyvä salaojitus on elintärkeää, sillä märässä maassa juuristo on paljon alttiimpi paleltumaan kuin kuivemmassa, ilmavassa maaperässä.

Nuorten kasvien suojaaminen

Ensimmäiset talvet ovat nuorelle kolmilehtisitruunalle kriittisintä aikaa. Alle kolmevuotiaat taimet, joiden juuristo ja runko eivät ole vielä täysin kehittyneet, ovat huomattavasti herkempiä pakkasvaurioille kuin vanhemmat, vakiintuneet yksilöt. Siksi niiden suojaaminen on erityisen tärkeää. Tehokkain tapa suojata juuristoa on levittää sen päälle paksu, noin 15–20 senttimetrin kerros orgaanista katetta. Tähän tarkoitukseen sopivat erinomaisesti kuivat puiden lehdet, oljet, kuorikate tai turve.

Katekerros levitetään myöhään syksyllä, kun maan pinta on jo alkanut jäätyä. Liian aikaisin levitetty paksu kate voi hidastaa maan routaantumista ja houkutella myyriä ja muita jyrsijöitä pesimään sen alle. Kate toimii eristeenä, joka suojaa juuristoa syvältä jäätymiseltä ja tasaa maan lämpötilan vaihteluita. On tärkeää jättää pieni alue aivan rungon ympäriltä vapaaksi, jotta ilma pääsee kiertämään ja runko ei jää kostean katteen alle hautumaan, mikä voisi altistaa sen sienitaudeille.

Rungon suojaaminen on toinen tärkeä toimenpide. Jänikset ja myyrät voivat aiheuttaa merkittävää tuhoa jyrsimällä nuoren puun kuorta lumen suojassa. Tiheäsilmäinen metalliverkko, joka asennetaan rungon ympärille ja upotetaan hieman maan sisään, on tehokkain suoja jyrsijöitä vastaan. Lisäksi runko on altis pakkashalkeamille, jotka syntyvät kevätauringon ja yöpakkasten vuorottelusta. Valkoinen runkosuoja tai rungon ympärille kiedottu juuttikangas heijastaa auringon lämpöä pois ja estää kuoren liiallista lämpenemistä päivällä, mikä vähentää halkeamien riskiä.

Herkimpien nuorten taimien päälle voidaan rakentaa myös kokonaisvaltaisempi talvisuoja. Yksinkertainen kehikko, jonka päälle levitetään pakkaspeite tai useampi kerros hallaharsoa, luo kasvin ympärille suojaavan mikroilmaston. On tärkeää, että suoja on ilmava eikä kosketa kasvin lehtiä tai oksia, jotta kosteus ei tiivisty sen pinnalle. Suoja asennetaan paikalleen pysyvien pakkasten tultua ja poistetaan keväällä, kun pahin hallanvaara on ohi. Muista tuulettaa suojaa lämpiminä päivinä ylikuumenemisen estämiseksi.

Vakiintuneiden kasvien talvihoito

Useita vuosia kasvupaikallaan olleet, hyvin juurtuneet kolmilehtisitruunat ovat huomattavasti kestävämpiä ja selviävät usein talvesta ilman erityisiä suojauksia, erityisesti Suomen leudoimmilla kasvuvyöhykkeillä (I-II). Niiden syvälle ulottuva juuristo on paremmin suojassa pakkaselta, ja paksuuntunut kaarna antaa suojaa rungolle. Kuitenkin myös vanhemmat kasvit hyötyvät muutamista perustoimenpiteistä, jotka parantavat niiden selviytymismahdollisuuksia.

Juuristoalueen kattaminen ohuella kerroksella kompostia tai kuorikatetta on suositeltavaa myös vanhemmille kasveille. Se ei ainoastaan tarjoa pientä lisäeristystä, vaan myös parantaa maaperän rakennetta ja ravinnetasapainoa pitkällä aikavälillä. Lisäksi, kuten aiemmin mainittiin, perusteellinen kastelu ennen maan routaantumista on tärkeää, jotta kasvilla on käytössään kosteutta talven ja kevään kuivattavina aikoina.

Lumen merkitystä luonnollisena eristeenä ei pidä aliarvioida. Paksu, pysyvä lumikerros on yksi parhaista talvisuojista, mitä kasvi voi saada. Se suojaa tehokkaasti sekä juuristoa että rungon alaosaa pakkaselta ja tuulelta. Jos lunta sataa runsaasti, sitä voi kasata varovasti kasvin tyvelle suojan parantamiseksi. Vältä kuitenkin kasaamasta lunta tieltä, joka on suolattu, sillä tiesuola on erittäin haitallista kasveille.

Ankarina talvina, jolloin pakkasta on paljon, mutta lunta on vähän, myös vakiintuneet kasvit voivat kärsiä vaurioita. Oksien kärkien paleltuminen on melko yleistä, mutta se on yleensä vain kosmeettinen haitta. Kasvi kasvattaa uudet versot vioittuneiden tilalle. Paleltuneet oksat voidaan leikata pois keväällä, kun uusi kasvu alkaa ja nähdään selvästi, mihin asti oksa on elävä. Suurempien vaurioiden riski kasvaa, jos kasvi sijaitsee avoimella ja tuulisella paikalla.

Ruukussa kasvatetun kasvin talvetus

Ruukussa kasvatettavan kolmilehtisitruunan talvettaminen on täysin erilaista kuin avomaalla kasvavan. Ruukussa juuristo on erittäin altis pakkaselle, sillä se ei saa suojaa ympäröivästä maamassasta. Siksi ruukkua ei voi jättää talveksi ulos ilman erittäin perusteellista suojausta. Yleensä on turvallisinta ja helpointa siirtää kasvi talveksi sisätiloihin. Ihanteellinen talvetuspaikka on viileä, valoisa ja ilmava.

Sopiva lämpötila talvetukseen on noin +2–+10 °C. Tällaisessa lämpötilassa kasvi siirtyy lepotilaan, mutta ei altistu pakkaselle. Liian lämmin paikka, kuten normaali huoneenlämpö, on haitallinen, sillä se pitää kasvin aineenvaihdunnan käynnissä ja voi houkutella tuholaisia. Valoa tarvitaan jonkin verran, mutta koska kasvi on lepotilassa, se ei ole yhtä kriittistä kuin kasvukaudella. Viileä autotalli, kellari, varasto tai lasitettu parveke, jossa lämpötila pysyy plussan puolella, ovat hyviä vaihtoehtoja.

Talvetuspaikassa kastelun on oltava erittäin niukkaa. Koska kasvi on lepotilassa eikä haihduta juurikaan vettä, liikakastelun riski on suuri. Multa saa kuivahtaa reilusti kastelukertojen välillä. Yleensä kastelu kerran kuukaudessa tai jopa harvemmin riittää. Tavoitteena on vain estää juuripaakun täydellinen kuivuminen. Lannoitusta ei anneta lainkaan talven aikana.

Jos sopivaa viileää tilaa ei ole, ruukun voi yrittää talvettaa myös ulkona suojaamalla sen huolellisesti. Yksi tapa on upottaa ruukku maahan tai kompostiin, joka eristää sen tehokkaasti. Toinen vaihtoehto on rakentaa ruukun ympärille eristetty laatikko esimerkiksi styroksista ja täyttää se kuivilla lehdillä tai turpeella. Myös itse kasvi tulee suojata pakkaspeitteellä. Tämä vaatii kuitenkin jatkuvaa tarkkailua ja on riskialttiimpaa kuin sisätiloissa talvettaminen.