Cambridgekurjenpolven ravinnetarve ja lannoitus

Cambridgekurjenpolvi on luonnostaan vaatimaton kasvi ravinteiden suhteen, mikä tekee siitä erittäin helppohoitoisen lisäyksen mihin tahansa puutarhaan. Se on sopeutunut menestymään monenlaisissa maaperissä, myös suhteellisen köyhissä ja karuissa olosuhteissa. Yleensä tavallinen, kohtalaisen ravinteikas puutarhamaa riittää tyydyttämään kasvin kaikki ravinnetarpeet ilman jatkuvaa lisälannoitusta. Itse asiassa liiallinen lannoitus voi olla kasville jopa haitallisempaa kuin ravinteiden puute, sillä se voi johtaa rehevään, mutta heikkoon kasvuun ja niukkaan kukintaan.

Istutuksen yhteydessä tehty peruslannoitus on usein riittävä toimenpide moneksi vuodeksi eteenpäin. Kun kasvualusta valmistellaan, siihen on hyvä sekoittaa kypsää kompostia tai hyvin palanutta lantaa. Nämä orgaaniset aineet eivät ainoastaan vapauta ravinteita hitaasti ja tasaisesti kasvin käyttöön, vaan ne myös parantavat maan rakennetta, ilmavuutta ja vedenpidätyskykyä. Hyvin valmisteltu maa antaa cambridgekurjenpolvelle parhaan mahdollisen alun ja tukee sen elinvoimaista kasvua tulevina vuosina.

Vakiintuneet, useita vuosia samalla paikalla kasvaneet kasvustot hyötyvät kevyestä lannoituksesta muutaman vuoden välein. Tämä auttaa ylläpitämään maan viljavuutta ja varmistaa, että kasvilla on riittävästi voimavaroja runsaaseen kukintaan ja tiheän kasvuston ylläpitoon. Paras tapa lannoittaa on levittää ohut kerros kompostia tai muuta orgaanista katetta kasvien juuristoalueelle aikaisin keväällä, juuri ennen uuden kasvun alkamista. Lieröt ja muut maan pieneliöt kuljettavat ravinteet vähitellen syvemmälle maahan kasvin juurien ulottuville.

Väkilannoitteiden, erityisesti typpipitoisten sellaisten, käyttöä kannattaa harkita tarkkaan. Vaikka pieni annos yleislannoitetta keväällä voi piristää kasvua, liiallinen typpi johtaa usein rehevään lehtien kasvuun kukkien kustannuksella. Lisäksi se voi tehdä kasvin solukosta löyhää ja altistaa sen herkemmin kasvitaudeille ja tuholaisille. Jos käytät rakeisia lannoitteita, valitse mieluummin hitaasti liukeneva, vähätyppinen ja kaliumpitoinen valmiste, joka tukee kukintaa ja parantaa kasvin talvenkestävyyttä.

Orgaaninen lannoitus

Orgaaninen lannoitus on ylivoimaisesti paras ja turvallisin tapa huolehtia cambridgekurjenpolven ravinnetarpeesta. Komposti, hyvin palanut karjanlanta, ruohosilppu ja maatuneet lehdet ovat erinomaisia orgaanisia lannoitteita, jotka vapauttavat ravinteita hitaasti ja tasapainoisesti. Ne ruokkivat paitsi itse kasvia, myös maan hyödyllisiä mikrobeja, jotka puolestaan parantavat maan rakennetta ja ravinteiden kiertoa. Hidas ravinteiden vapautuminen varmistaa, että kasvi saa tarvitsemansa ravinteet juuri silloin kun se niitä tarvitsee, ilman ylilannoituksen vaaraa.

Keväisin kasvuston juurelle levitetty ohut kompostikerros on ihanteellinen vuotuinen hoitotoimenpide. Komposti antaa kasville tarvittavan ravinneboostin kasvukauden alkuun ja samalla toimii katteena, joka pidättää kosteutta maassa ja estää rikkakasvien siementen itämistä. Tämä on usein ainoa lannoitustoimenpide, jota vakiintunut ja hyvinvoiva cambridgekurjenpolvikasvusto tarvitsee koko vuoden aikana.

Myös muut orgaaniset katteet, kuten kuorikate tai olki, hajoavat hitaasti ja vapauttavat samalla ravinteita maaperään. Vaikka niiden lannoitusvaikutus onkin vähäisempi kuin kompostin, ne parantavat merkittävästi maan laatua pitkällä aikavälillä. Katekerros suojaa maan pintaa kuivumiselta ja rankkasateiden aiheuttamalta liettymiseltä sekä ylläpitää tasaisempaa maan lämpötilaa, mikä edistää juuriston hyvinvointia.

Jos haluat antaa kasveille erityisen ravinneboostin esimerkiksi kukinnan edistämiseksi, voit käyttää orgaanisia, nestemäisiä lannoitteita, kuten merileväuutetta tai nokkoskäytettä. Näitä voidaan antaa kastelun yhteydessä laimennettuna ohjeen mukaan muutaman kerran kasvukauden aikana. Ne sisältävät runsaasti hivenravinteita ja muita kasvin hyvinvointia edistäviä aineita, jotka imeytyvät nopeasti kasvin käyttöön.

Ravinnepuutosten tunnistaminen

Koska cambridgekurjenpolvi on hyvin vaatimaton, ravinnepuutokset ovat sillä harvinaisia, erityisesti jos maata on parannettu orgaanisella aineksella. Jos kasvi kuitenkin kasvaa erittäin köyhässä tai yksipuolisessa maassa, puutosoireita voi ilmetä. On kuitenkin tärkeää ensin sulkea pois muut mahdolliset syyt kasvin huonovointisuudelle, kuten liiallinen kuivuus, jatkuva märkyys tai väärä valaistus, ennen kuin ryhtyy lannoitustoimiin.

Yleisin oire ravinteiden puutteesta on hidastunut kasvu ja yleinen kalpeus tai lehtien kellastuminen. Erityisesti typen puute näkyy vanhempien, alempien lehtien tasaisena kellastumisena. Jos vain lehtisuonet pysyvät vihreinä ja muu lehti kellastuu, kyseessä voi olla raudan tai magnesiumin puute, joka on yleisempää liian emäksisessä maassa. Nämä oireet ovat kuitenkin cambridgekurjenpolvella hyvin epätavallisia.

Niukka kukinta voi joskus olla merkki fosforin puutteesta. Fosfori on tärkeä ravinne kukkien ja juuriston kehitykselle. Kalium puolestaan parantaa kasvin yleistä vastustuskykyä, kuivuudensietoa ja talvenkestävyyttä. Kaliumin puute voi näkyä lehtien reunojen ruskettumisena ja käpristymisenä. Useimmat yleislannoitteet ja orgaaniset lannoitteet sisältävät kaikkia näitä pääravinteita tasapainoisessa suhteessa.

Jos epäilet ravinnepuutosta, helpoin ja turvallisin ensiapu on antaa kasville laimeaa, nestemäistä yleislannoitetta tai kompostiteetä. Tämä antaa nopeasti imeytyviä ravinteita ja auttaa kasvia toipumaan. Pitkän aikavälin ratkaisu on kuitenkin aina maanparannus. Levittämällä kompostia tai muuta orgaanista ainesta kasvin juurelle parannat maan ravinnetilannetta pysyvästi ja ennaltaehkäiset tulevia puutosoireita.

Vältä ylilannoituksen vaarat

Cambridgekurjenpolven kohdalla ylilannoitus on usein suurempi ongelma kuin ravinteiden puute. Erityisesti liiallinen typpilannoitus voi aiheuttaa monia haittoja. Se kiihdyttää voimakkaasti lehtien ja versojen kasvua, mutta tämä kasvu on usein heikkoa, vetistä ja altista taudeille. Kasvi voi näyttää rehevältä, mutta sen vastustuskyky on alentunut ja se on herkempi esimerkiksi härmälle ja kirvoille.

Liika typpi ohjaa kasvin energiaa lehtien tuottamiseen kukinnan kustannuksella. Ylilannoitettu cambridgekurjenpolvi saattaa kukkia hyvin niukasti tai ei lainkaan, vaikka se tuottaisikin runsaasti vihreää massaa. Tämä on yleinen pettymys monelle puutarhurille, joka on hyvässä uskossa yrittänyt ”auttaa” kasviaan runsaalla lannoituksella. Vähemmän on siis ehdottomasti enemmän tämän kasvin kohdalla.

Liian voimakas lannoitus voi myös ”polttaa” kasvin juuret. Väkilannoitteet ovat suoloja, ja liian suuri pitoisuus niitä maaperässä voi vetää vettä ulos juurista osmoosin kautta, mikä johtaa kasvin kuivumiseen ja jopa kuolemaan, vaikka maa olisikin kosteaa. Tämä on erityinen riski rakeisia lannoitteita käytettäessä, jos niitä levitetään liikaa tai ne kasautuvat yhteen paikkaan.

Paras tapa välttää ylilannoitus on luottaa orgaanisiin, hitaasti liukeneviin lannoitteisiin ja maanparannusaineisiin. Noudata aina lannoitepakkausten annosteluohjeita ja aloita mieluummin liian pienellä kuin liian suurella annoksella. Tarkkaile kasvisi kasvua ja ulkonäköä; hyvinvoiva, tasaisesti kasvava ja runsaasti kukkiva cambridgekurjenpolvi ei tarvitse lisälannoitusta.

Lannoitus eri kasvuvaiheissa

Nuorten, vasta istutettujen taimien ravinnetarve on erilainen kuin vanhojen, vakiintuneiden kasvustojen. Istutusvaiheessa tärkeintä on edistää vahvan juuriston kehittymistä. Tähän tarkoitukseen sopii parhaiten fosforipitoinen lannoite. Istutuskuopan pohjalle sekoitettu luujauho tai hitaasti liukeneva yleislannoite antaa taimelle hyvät eväät juurtumiseen. Kuten aiemmin mainittu, myös kompostin lisääminen istutusmultaan on erinomainen tapa varmistaa tasainen ravinteiden saanti.

Aktiivisen kasvun ja kukinnan aikana, eli keväällä ja alkukesällä, kasvi kuluttaa eniten ravinteita. Mikäli lisälannoitus katsotaan tarpeelliseksi, se on parasta antaa aikaisin keväällä, kun uusi kasvu alkaa. Tämä antaa kasville tarvittavat resurssit uusien lehtien ja kukkavarsien tuottamiseen. Keskikesällä tai syksyllä annettua typpilannoitusta tulee välttää, sillä se voi häiritä kasvin valmistautumista talvilepoon ja heikentää sen talvenkestävyyttä.

Syksyllä kasvin ravinnetarve vähenee, kun se alkaa valmistautua talveen. Tässä vaiheessa voidaan kuitenkin antaa vähätyppistä ja kaliumpitoista ”syyslannoitetta”. Kalium vahvistaa kasvin solukkoa ja parantaa sen pakkasensietokykyä. Tämä ei ole yleensä välttämätöntä cambridgekurjenpolvelle, mutta se voi olla hyödyllistä erityisen ankarilla tai vähälumisilla alueilla. Myös syksyllä levitetty kompostikerros toimii hyvänä talvisuojana ja luovuttaa ravinteita maahan seuraavaa kevättä varten.

Ruukuissa kasvatettavien cambridgekurjenpolvien lannoitus poikkeaa avomaan kasveista. Ruukun rajallinen multatila köyhtyy nopeammin, ja ravinteita huuhtoutuu pois jokaisen kastelukerran yhteydessä. Tämän vuoksi ruukkukasveja on lannoitettava säännöllisesti kasvukauden aikana. Laimeaa, nestemäistä yleislannoitetta voi antaa kastelun yhteydessä esimerkiksi kahden viikon välein keväästä keskikesään.