Englantilaisen pelargonin, tuon upeakukkaisen jalopelargonin, onnistunut kasvatus alkaa oikeaoppisesta istutuksesta. Tämä vaihe luo perustan kasvin tulevalle hyvinvoinnille, juuriston terveelle kehitykselle ja lopulta sille runsaalle kukinnolle, jota me kaikki toivomme. Istutus ei ole pelkästään kasvin siirtämistä ruukusta toiseen, vaan se on huolellisuutta ja oikeita valintoja vaativa toimenpide. Oikeanlainen multa, sopivan kokoinen ruukku ja oikea istutussyvyys ovat kaikki avaintekijöitä, jotka vaikuttavat suoraan kasvin elinvoimaisuuteen. Lisäksi tämän upean kasvin lisääminen on palkitsevaa puuhaa, jonka avulla voit helposti monistaa suosikkikasvejasi ja jakaa niiden kauneutta myös ystävillesi. Pistokaslisäys on tehokas ja suhteellisen helppo tapa varmistaa, että puutarhasi komistus jatkaa elämäänsä vuodesta toiseen.
Ennen istutusta on ensisijaisen tärkeää valita oikeanlainen kasvualusta. Englantilainen pelargoni on melko tarkka mullan laadusta, eikä se viihdy tiiviissä, savisessa ja jatkuvasti märkänä pysyvässä maassa. Parhaiten se menestyy ilmavassa, ravinteikkaassa ja erittäin hyvin vettä läpäisevässä mullassa. Hyvä valinta on laadukas kukkamulta, johon on sekoitettu esimerkiksi hiekkaa, perliittiä tai pienikokoista kevytsoraa parantamaan sen rakennetta ja ilmavuutta. Tämä varmistaa, että juuristo saa riittävästi happea eikä vesi jää seisomaan ruukun pohjalle, mikä on yksi suurimmista riskeistä juurien mätänemiselle.
Ruukun valinnassa on myös oltava tarkkana. Valitse ruukku, joka on vain hieman edellistä suurempi, sillä englantilainen pelargoni kukkii parhaiten, kun sen juuristo on hieman ahtaalla. Liian suuressa ruukussa kasvi saattaa keskittyä kasvattamaan juuria ja lehtiä kukinnan kustannuksella. Tärkeintä on varmistaa, että ruukun pohjassa on reilusti reikiä, jotta ylimääräinen kasteluvesi pääsee esteettä valumaan pois. Voit myös lisätä ruukun pohjalle kerroksen kevytsoraa tai ruukunpalasia salaojituksen parantamiseksi. Tämä yksinkertainen toimenpide on tehokas keino ehkäistä liikakastelun aiheuttamia ongelmia.
Itse istutus on hyvä tehdä varovasti, jotta kasvin herkkä juuripaakku ei vahingoitu. Kastele kasvi hyvin edellisenä päivänä, jotta paakku irtoaa helpommin vanhasta ruukustaan. Kumoa ruukku varovasti ja irrota kasvi hellävaraisesti. Tarkastele juuristoa: jos se on tiiviisti kiertynyt ruukun muotoon, voit varovasti avata juuria sormin, jotta ne lähtevät kasvamaan uuteen multaan. Aseta kasvi uuteen ruukkuun niin, että juuripaakun yläpinta jää hieman ruukun reunan alapuolelle, ja täytä ruukku uudella mullalla tiivistäen sitä kevyesti sormin. Istutuksen jälkeen kastele multa perusteellisesti, jotta se asettuu hyvin juurien ympärille.
Istutuksen jälkihoito on tärkeää kasvin toipumisen ja uuteen kasvuun lähtemisen kannalta. Sijoita kasvi ensimmäiseksi viikoksi tai kahdeksi suojaiseen, puolivarjoisaan paikkaan, jossa se on suojassa voimakkaalta auringonpaisteelta ja tuulelta. Tämä antaa kasville aikaa sopeutua uuteen ympäristöönsä ja kasvattaa uusia juuria ilman stressiä. Vältä lannoittamista noin 2–4 viikon ajan istutuksen jälkeen, sillä uudessa mullassa on yleensä riittävästi ravinteita alkuun pääsemiseksi. Kun huomaat kasvin alkavan tuottaa uutta kasvua, voit siirtää sen vähitellen sen lopulliselle, valoisammalle kasvupaikalle ja aloittaa säännöllisen lannoituksen.
Pistokaslisäyksen perusteet
Englantilaisen pelargonin lisääminen onnistuu parhaiten pistokkaista, ja se on paitsi taloudellista, myös erittäin palkitsevaa. Paras aika ottaa pistokkaita on joko keväällä emokasvin keväthuollon yhteydessä tai loppukesällä, kun kasvi on vielä voimissaan, mutta sen kiivain kasvu on jo tasaantunut. Pistokkaiden avulla voit varmistaa, että saat täysin emokasvin kaltaisia jälkeläisiä, säilyttäen lajikkeen ominaisuudet ja värit. Lisäksi se on erinomainen tapa nuorentaa vanhoja ja ränsistyneitä kasveja ja tuottaa uusia, elinvoimaisia taimia seuraavaksi kaudeksi.
Pistokkaan ottaminen on yksinkertainen toimenpide. Valitse emokasvista terve, vahva ja ei-kukkiva verso. Ihanteellinen pistokas on noin 8–10 senttimetriä pitkä. Leikkaa verso terävällä veitsellä tai saksilla juuri lehtinivelen alapuolelta. Poista tämän jälkeen alimmat lehdet varovasti, jättäen pistokkaan yläosaan vain 2–3 lehteä. Lehtien poistaminen vähentää veden haihtumista ja auttaa pistokasta keskittämään energiansa juurien muodostamiseen. On myös tärkeää poistaa mahdolliset kukkanuput, sillä ne kuluttaisivat turhaan pistokkaan voimavaroja.
Kun pistokas on valmisteltu, on aika istuttaa se juurtumaan. Voit edistää juurtumista käyttämällä juurrutushormonia, mutta se ei ole välttämätöntä, sillä pelargonit juurtuvat yleensä melko helposti ilmankin. Täytä pieni ruukku tai taimikenno ilmavalla ja hiekkapitoisella kylvö- tai taimimullalla. Tee multaan pieni kolo esimerkiksi kynällä ja aseta pistokas siihen niin, että poistettujen lehtien jättämät nivelet jäävät mullan alle. Tiivistä multa kevyesti pistokkaan ympärille ja kastele varovasti.
Juurtumisvaiheessa pistokkaat tarvitsevat valoisan ja lämpimän paikan, mutta ne on suojattava suoralta auringonpaisteelta. Voit lisätä ilmankosteutta ja nopeuttaa juurtumista peittämällä ruukun rei’itetyllä muovipussilla tai läpinäkyvällä muovikannella. Tämä luo pienoiskasvihuone-efektin. Muista tuulettaa suojaa päivittäin, jotta ylimääräinen kosteus pääsee haihtumaan ja homeen riski pienenee. Juurtuminen kestää yleensä 2–4 viikkoa. Tiedät pistokkaan juurtuneen, kun se alkaa tuottaa uutta kasvua. Tämän jälkeen voit poistaa suojan ja alkaa hoitaa sitä kuten aikuista kasvia.
Siemenlisäys ja sen haasteet
Vaikka pistokaslisäys on yleisin ja varmin tapa monistaa englantilaisia pelargoneja, on niiden lisääminen siemenistä myös mahdollista. Siemenestä kasvattaminen on pidempi ja haastavampi prosessi, mutta se voi olla mielenkiintoinen kokemus, ja sen avulla on mahdollista saada aikaan uusia ja yllättäviä väriyhdistelmiä, jos kyseessä on risteytys. Siemenet tulee kylvää aikaisin keväällä, tammi-helmikuussa, jotta taimet ehtivät kasvaa riittävän suuriksi ja kukkia tulevana kesänä. On tärkeää käyttää tuoreita siemeniä, sillä niiden itävyys heikkenee nopeasti.
Kylvä siemenet harvaan kosteaan, hiekkapitoiseen kylvömultaan. Peitä siemenet vain ohuella multakerroksella tai vermikuliitilla, sillä ne tarvitsevat valoa itääkseen. Pidä kylvös tasaisen kosteana, mutta ei märkänä, ja sijoita se lämpimään paikkaan, noin 20–22 asteen lämpötilaan. Itämisen edistämiseksi voit peittää kylvöastian läpinäkyvällä muovilla tai lasilla. Itäminen kestää yleensä yhdestä kolmeen viikkoa. Heti kun ensimmäiset sirkkalehdet ilmestyvät, poista peite ja siirrä kylvös mahdollisimman valoisaan paikkaan, esimerkiksi kasvivalon alle, jotta taimet eivät veny ja honteloitu.
Kun taimet ovat kasvattaneet ensimmäiset oikeat lehtensä sirkkalehtien jälkeen ja ovat riittävän suuria käsiteltäviksi, on aika koulia ne eli siirtää ne omiin pieniin ruukkuihinsa. Käsittele taimia varovasti lehtien avulla, välttäen hentojen varsien puristamista. Istuta jokainen taimi omaan ruukkuunsa ravinteikkaaseen taimimultaan. Koulinnan jälkeen jatka taimien kasvatusta valoisassa ja hieman viileämmässä paikassa ja pidä multa tasaisen kosteana. Säännöllinen tuuletus ja hyvä ilmankierto ovat tärkeitä taimipoltteen ja muiden sienitautien ehkäisemiseksi.
Taimien kasvatus vaatii kärsivällisyyttä ja huolellisuutta. Kun taimet ovat juurtuneet hyvin uusiin ruukkuihinsa ja alkaneet kasvaa voimakkaasti, voit aloittaa miedon lannoituksen noin joka toisella tai kolmannella kastelukerralla. Latvo taimia säännöllisesti, kun niissä on 4–6 lehteä, jotta ne haaroittuvat ja kasvavat tuuheiksi ja tanakoiksi. Ennen ulos istuttamista taimet on tärkeää karaista eli totuttaa ne vähitellen ulkoilmaan. Siemenestä kasvatetut kasvit eivät välttämättä kuki yhtä runsaasti ensimmäisenä kesänään kuin pistokkaista lisätyt, mutta ne palkitsevat kasvattajansa seuraavina vuosina.
Uudelleenistutus ja mullanvaihto
Englantilainen pelargoni viihtyy parhaiten, kun sen multa vaihdetaan ja se istutetaan uudelleen vuosittain. Paras aika tähän toimenpiteeseen on aikaisin keväällä, maalis-huhtikuussa, juuri ennen uuden kasvukauden alkua. Mullanvaihto on tärkeää, sillä vuoden aikana vanha multa tiivistyy, sen ravinteet ehtyvät ja siihen voi kertyä haitallisia suoloja lannoitteista. Uusi, ravinteikas ja ilmava multa antaa kasville parhaan mahdollisen alun uuteen kasvukauteen ja takaa, että juuristolla on tilaa ja resursseja kasvaa ja kehittyä.
Uudelleenistutuksen yhteydessä on hyvä tarkastaa kasvin juuriston kunto. Poista kasvi varovasti vanhasta ruukustaan ja karistele vanhaa multaa pois juurien ympäriltä. Terveet juuret ovat vaaleita ja kiinteitä. Jos huomaat kuolleita, ruskeita tai pehmeitä juuria, leikkaa ne pois terävillä ja puhtailla saksilla. Samalla voit leikata kasvin versoja reilusti takaisin, mikä on osa keväistä nuorennusleikkausta. Tämä kannustaa kasvia kasvattamaan uusia, vahvoja versoja ja tuuheutumaan kauniisti.
Valitse uudelleenistutusta varten puhdas ruukku. Jos käytät vanhaa ruukkua, pese se huolellisesti kuumalla vedellä ja harjalla poistaaksesi mahdolliset taudinaiheuttajat ja suolakertymät. Kuten aiemmin mainittiin, ruukun ei tarvitse olla paljon entistä suurempi. Usein samaan, hyvin puhdistettuun ruukkuun istuttaminen riittää, kunhan vanha multa korvataan kokonaan uudella. Liian suuri ruukku voi hidastaa kukinnan alkamista, sillä kasvi käyttää energiansa juuriston kasvattamiseen.
Kun kasvi on istutettu uuteen multaan, kastele se huolellisesti ja sijoita se valoisaan paikkaan toipumaan. Muista jälleen välttää suoraa, polttavaa aurinkoa ensimmäisten viikkojen ajan. Uudelleenistutus on kasville stressaava toimenpide, joten anna sille aikaa sopeutua. Aloita lannoitus vasta muutaman viikon kuluttua, kun näet uuden kasvun merkkejä. Säännöllinen vuosittainen mullanvaihto on yksi tärkeimmistä hoitotoimenpiteistä, joka pitää englantilaisen pelargonisi terveenä, elinvoimaisena ja runsaasti kukkivana vuodesta toiseen.
Erityishuomioita lisäyksessä
Kun lisäät englantilaisia pelargoneja, on tärkeää kiinnittää huomiota hygieniaan. Käytä aina puhtaita ruukkuja ja teräviä, desinfioituja leikkuuvälineitä. Tämä on erityisen tärkeää, jos olet aiemmin käsitellyt sairaita kasveja. Tauti, kuten esimerkiksi pelargonin bakteeripoltto, voi levitä helposti likaisten työvälineiden tai multajäämien kautta terveisiin pistokkaisiin ja taimiin. Puhdistamalla työvälineet esimerkiksi spriillä leikkausten välillä voit minimoida tartuntariskin ja varmistaa uusien taimien terveen alun.
Pistokkaiden valinnalla on suuri merkitys onnistumisen kannalta. Valitse aina pistokkaat terveestä, vahvasta ja hyvinvoivasta emokasvista. Vältä ottamasta pistokkaita kasveista, jotka kärsivät tuholaisista, taudeista tai ravinteiden puutteesta. Parhaat pistokkaat saadaan yleensä kasvin sivuversoista, jotka eivät ole liian puutuneita eivätkä liian hentoja. Tällaiset puolikypsät versot juurtuvat yleensä kaikkein parhaiten ja nopeimmin. Muista, että pistokas on geneettinen kopio emokasvista, joten sen ominaisuudet periytyvät suoraan.
Juurtumisympäristön hallinta on avainasemassa. Tärkeintä on ylläpitää tasaista kosteutta ja lämpöä ilman, että kasvualusta on jatkuvasti läpimärkä. Liiallinen kosteus yhdistettynä huonoon ilmankiertoon on varma tie pistokkaiden mätänemiseen. Siksi on tärkeää käyttää erittäin hyvin vettä läpäisevää multaa ja tuulettaa mahdollista muovihuppua säännöllisesti. Pohjalämpö voi nopeuttaa juurtumista merkittävästi, joten lämpömatto tai lattialämmitys voi olla hyödyllinen apuväline, erityisesti viileämpinä vuodenaikoina.
Lopuksi, ole kärsivällinen. Vaikka englantilaiset pelargonit juurtuvat yleensä melko luotettavasti, kaikki pistokkaat eivät välttämättä onnistu. Onkin hyvä ottaa aina muutama ylimääräinen pistokas varmuuden vuoksi. Älä lannistu, jos muutama pistokas epäonnistuu. Kun näet ensimmäisten uusien lehtien ilmestyvän, tiedät onnistuneesi. Onnistunut lisäys ja uusien, itse kasvatettujen taimien näkeminen on yksi puutarhanhoidon suurimmista iloista, joka palkitsee vaivannäön moninkertaisesti.
