Monille puutarhureille yksi suurimmista haasteista kärsimyskukan kasvatuksessa on sen saaminen selviytymään talven yli. Koska useimmat lajikkeet ovat kotoisin trooppisilta ja subtrooppisilta alueilta, ne eivät kestä pohjolan kylmää ja pimeää talvea ilman erityistoimenpiteitä. Onnistunut talvehtiminen on kuitenkin täysin mahdollista oikealla valmistautumisella ja sopivien olosuhteiden järjestämisellä. Hyvin talvehtinut kasvi palkitsee hoitajansa heräämällä keväällä uuteen, entistäkin voimakkaampaan kasvuun ja kukintaan. Tämä on ratkaiseva vaihe, joka varmistaa monivuotisen ilon tästä eksoottisesta kaunottaresta.
Talveen valmistautuminen alkaa jo syksyllä. Kasvukauden lähestyessä loppuaan, yleensä elo-syyskuussa, kasvin lannoitusta aletaan vähentää ja lopetetaan se kokonaan. Tämä antaa kasville signaalin hidastaa kasvuaan ja valmistautua tulevaan lepoaikaan. Liian myöhään annettu typpipitoinen lannoite voi innostaa kasvin tuottamaan uutta, heikkoa kasvua, joka on erityisen herkkä kylmälle ja taudeille talven aikana. Samalla myös kastelua vähennetään asteittain ilmojen viiletessä ja valon määrän vähentyessä.
Ennen ensimmäisiä yöpakkasia on aika siirtää ulkona kesän viettänyt kärsimyskukka sisätiloihin. Ennen siirtoa on erittäin tärkeää tarkastaa kasvi huolellisesti mahdollisten tuholaisten varalta. Kirvat, punkit ja muut kutsumattomat vieraat viihtyvät ja lisääntyvät herkästi talven aikana sisätilojen lämmössä ja kuivassa ilmassa. Tarvittaessa kasvi kannattaa suihkuttaa kauttaaltaan vedellä ja käsitellä mäntysuopaliuoksella ennen sisälle tuomista, jotta vältetään tuholaisepidemian leviäminen muihin huonekasveihin.
Sisälle siirron yhteydessä kasvia voidaan leikata reilustikin. Pitkät versot leikataan lyhyemmiksi, jotta kasvi vie vähemmän tilaa ja sen käsittely on helpompaa. Leikkaaminen vähentää myös haihtumista ja auttaa kasvia säästämään energiaa talven yli. Versoihin voi jättää noin 20–40 senttimetrin tapit. Voimakas leikkaus tehdään kuitenkin vasta keväällä, joten syysleikkaus on lähinnä kasvin koon pienentämistä talvisäilytystä varten.
Ihanteellinen talvehtimispaikka
Oikeanlaisen talvehtimispaikan valinta on onnistumisen avain. Ihanteellisin paikka kärsimyskukalle on viileä, mutta valoisa tila, jossa lämpötila pysyttelee noin 7–15 asteen välillä. Tällaisia paikkoja voivat olla esimerkiksi viileä kuisti, valoisa kellari, lasitettu parveke tai vähän lämmitetty autotalli, jossa on ikkuna. Viileässä lämpötilassa kasvi siirtyy luonnolliseen lepotilaan, jolloin sen elintoiminnot hidastuvat ja se selviää vähäisellä valolla ja vedellä.
Valon merkitystä ei voi korostaa liikaa, vaikka kasvi olisikin lepotilassa. Mitä lämpimämpi talvetuspaikka on, sitä enemmän valoa kasvi tarvitsee. Jos ainoa käytettävissä oleva tila on normaalissa huoneenlämmössä, on kasvin sijoitettava mahdollisimman valoisalle ikkunalle, mieluiten eteläsuuntaan. Tällöin kasvilampun käyttö lisävalonlähteenä on erittäin suositeltavaa. Ilman riittävää valoa lämpimässä tilassa kasvi yrittää kasvaa, mutta tuottaa vain heikkoja, honteloita versoja ja on altis tuholaisille.
Vältä sijoittamasta kasvia lämpöpatterin tai muun lämmönlähteen välittömään läheisyyteen. Kuuma ja kuiva ilma on kasville erittäin stressaavaa ja houkuttelee erityisesti kehrääjäpunkkeja. Myös kylmä veto on haitallista, joten tuuletusikkunan vierusta ei ole paras mahdollinen paikka. Tasainen, viileä lämpötila ja mahdollisimman paljon valoa ovat tavoitteena.
Jos kärsimyskukka pudottaa lehtensä talven aikana, ei kannata hätääntyä. Se on usein normaali reaktio muuttuneisiin olosuhteisiin, erityisesti jos paikka on viileä ja hieman hämärä. Kasvi on todennäköisesti silti elossa ja versoo uudelleen keväällä, kunhan sen juuristo ei pääse kuivumaan kokonaan. Tärkeintä on seurata varsien kuntoa; niin kauan kuin ne ovat vihreitä ja napakoita, on toivoa.
Kastelu ja hoito talvella
Talven aikana kärsimyskukan vedentarve romahtaa. Yksi yleisimmistä virheistä talvehoidossa on liikakastelu, joka johtaa helposti juurien mätänemiseen ja kasvin kuolemaan. Kastelurytmi riippuu suoraan talvetuspaikan lämpötilasta. Viileässä, alle 15 asteen tilassa, kastelua tarvitaan hyvin harvoin, ehkä vain kerran 3–6 viikossa. Tavoitteena on vain estää juuripaakun täydellinen kuivuminen.
Ennen kastelua on aina tarkistettava mullan kosteus huolellisesti. Mullan tulee antaa kuivua lähes kokonaan kastelukertojen välillä. Kun kastelet, anna vettä niukasti, vain sen verran, että multa kostuu kevyesti. Älä koskaan jätä vettä seisomaan aluslautaselle. Mitä viileämpi ja pimeämpi paikka, sitä vähemmän vettä tarvitaan.
Jos kasvi talvehtii lämpimässä huoneilmassa, se tarvitsee hieman enemmän vettä kuin viileässä paikassa, mutta silti huomattavasti vähemmän kuin kesällä. Kuiva huoneilma voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia. Ilmankosteuden lisäämiseksi kasvia voi sumutella säännöllisesti tai sen lähelle voi asettaa ilmankostuttimen. Tämä auttaa ehkäisemään lehtien kuivumista ja pitämään tuholaiset loitolla.
Lannoitusta ei anneta talvilevon aikana lainkaan. Kasvi ei pysty hyödyntämään ravinteita, joten ne vain kertyisivät multaan ja voisivat vahingoittaa juuria. Lannoitus aloitetaan uudelleen vasta keväällä, kun kasvi osoittaa selviä uuden kasvun merkkejä. Tällöinkin lannoitus aloitetaan varovasti laimealla liuoksella.
Keväällä herättely
Kun päivät alkavat pidentyä ja valon määrä lisääntyy helmi-maaliskuussa, on aika herätellä kärsimyskukka uuteen kasvukauteen. Tämä on myös paras aika tehdä kasvin voimakas leikkaus ja mullanvaihto. Leikkaa kaikki versot reilusti takaisin, jättäen jäljelle vain 2–4 silmua per verso. Vaikka tämä tuntuisi rajulta, se kannustaa kasvia tuottamaan runsaasti uusia, vahvoja versoja, joihin kukat muodostuvat. Samalla poistetaan kaikki talven aikana kuivuneet tai vahingoittuneet osat.
Leikkauksen jälkeen on hyvä hetki vaihtaa kasville uusi, ravinteikas multa. Irrota kasvi varovasti ruukustaan, karistele vanhaa multaa pois juurien ympäriltä ja tarkista juuriston kunto. Leikkaa pois kuolleet tai mädäntyneet juuret. Istuta kasvi joko samaan, puhdistettuun ruukkuun tai hieman suurempaan, jos vanha ruukku oli täynnä juuria. Käytä laadukasta, hyvin vettä läpäisevää kukkamultaa.
Mullanvaihdon jälkeen kasvi kastellaan perusteellisesti. Tämän jälkeen kastelua aletaan lisätä vähitellen uuden kasvun myötä. Siirrä kasvi mahdollisimman valoisaan paikkaan, jotta uusi kasvu olisi vahvaa ja tanakkaa. Kun uusia lehtiä ja versoja alkaa ilmestyä, voidaan aloittaa myös säännöllinen lannoitus.
Vähitellen, kun yölämpötilat pysyvät luotettavasti plussan puolella, kasvin voi alkaa totuttaa jälleen ulkoilmaan. Vie kasvi aluksi ulos vain muutamaksi tunniksi varjoisaan paikkaan ja pidennä ulkoiluaikaa ja auringossa oloa vähitellen usean päivän aikana. Tämä karaisuprosessi estää lehtien palamisen ja auttaa kasvia sopeutumaan uusiin olosuhteisiin. Huolellisesti talven yli hoidettu kärsimyskukka on valmis uuteen upeaan kesään.
