Isomaksiruoho on luonnostaan sopeutunut kasvamaan karuilla ja niukkaravinteisilla paikoilla, minkä vuoksi sen ravinnetarve on huomattavasti vähäisempi kuin monien muiden puutarhan perennojen. Tämä tekee siitä erittäin helppohoitoisen ja vaatimattoman kasvin, joka ei kaipaa jatkuvaa lannoittamista kukoistaakseen. Itse asiassa liiallinen ravinteiden, erityisesti typen, saanti on yksi yleisimmistä virheistä isomaksiruohon hoidossa. Oikeanlainen ja maltillinen lannoitusstrategia kuitenkin tukee kasvin tervettä kasvua, parantaa sen talvenkestävyyttä ja varmistaa upean kukinnan loppukesällä.
Isomaksiruohon lannoituksessa pätee kultainen sääntö: vähemmän on enemmän. Kasvi pärjää erinomaisesti maaperässä, jossa on vain vähän orgaanista ainetta ja ravinteita. Liian ravinteikkaassa maassa se kasvaa kyllä rehevästi, mutta tämä rehevyys on usein haitallista. Varret venyvät pitkiksi ja honteloiksi, eivätkä ne jaksa kannatella painavia kukintoja, mikä johtaa kasvuston lakoontumiseen erityisesti sateella ja tuulella. Ylilannoitus myös heikentää kasvin vastustuskykyä tauteja vastaan ja tekee siitä aremman talven vaurioille.
Paras aika antaa isomaksiruoholle sen tarvitsema pieni ravinneannos on keväällä kasvun alkaessa. Kun uudet, punertavat versot pilkistävät maasta, voit levittää kasvin juuristoalueelle ohuen kerroksen hyvin maatunutta kompostia tai jotakin muuta orgaanista maanparannusainetta. Komposti vapauttaa ravinteita hitaasti ja tasaisesti koko kasvukauden ajan, parantaen samalla maan rakennetta ja pieneliötoimintaa. Tämä kevyt lannoitus riittää yleensä koko vuodeksi.
Jos kompostia ei ole saatavilla, voit käyttää tasapainoista, hidroliukoista yleislannoitetta tai erityisesti perennoille tarkoitettua lannoitetta. Tällöinkin on tärkeää noudattaa annosteluohjeita ja mieluummin käyttää hieman suositeltua pienempää määrää. Vältä voimakkaita, typpipitoisia lannoitteita, kuten kanankakkaa tai nurmikkolannoitteita, jotka edistävät liiaksi lehtimassan kasvua kukinnan kustannuksella. Kevään jälkeen kasvia ei yleensä tarvitse enää lannoittaa.
Mikäli isomaksiruoho kasvaa erittäin köyhässä ja hiekkaisessa maassa, se saattaa ajan myötä alkaa näyttää merkkejä ravinteiden puutteesta, kuten hidastunutta kasvua tai kalpeita lehtiä. Tällaisissakin tapauksissa on syytä olla maltillinen. Pieni lisäannos kompostia tai mietoa, nestemäistä lannoitetta kastelun yhteydessä alkukesällä voi auttaa, mutta useimmiten kasvi pärjää yllättävän vähällä. Terve, tanakka ja normaalisti kukkiva kasvi ei tarvitse lisälannoitusta.
Orgaaninen lannoitus
Orgaaninen lannoitus on usein paras vaihtoehto isomaksiruoholle, sillä se vapauttaa ravinteita hitaasti ja parantaa samalla maan yleistä kuntoa. Komposti on orgaanisista lannoitteista ehdottomasti suositeltavin. Hyvin palanut komposti sisältää tasapainoisesti kaikkia kasvin tarvitsemia pää- ja hivenravinteita ja edistää maaperän hyödyllisten mikrobien toimintaa. Se myös parantaa maan mururakennetta, ilmavuutta ja vedenpidätyskykyä, mikä on hyödyllistä erityisesti hiekkaisilla tai savisilla mailla.
Levitä keväällä ohut, noin 1–2 senttimetrin kerros kompostia kasvin ympärille varoen peittämästä uusia versoja. Voit kevyesti harata kompostin maan pintakerrokseen. Sade ja kasteluvesi kuljettavat ravinteet vähitellen juuriston käyttöön. Tämä yksi toimenpide riittää useimmiten tyydyttämään kasvin koko vuoden ravinnetarpeen ja pitämään sen terveenä ja elinvoimaisena.
Muita hyviä orgaanisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi hyvin maatunut hevosen- tai lehmänlanta. On kuitenkin erittäin tärkeää käyttää ainoastaan täysin palanutta lantaa, sillä tuore lanta on liian voimakasta ja voi polttaa kasvin juuret. Myös luujauho on hyvä hidasvaikutteinen lannoite, joka sisältää runsaasti fosforia, mikä edistää juuriston kasvua ja kukintaa. Sitä voi sekoittaa pieneen määrään kompostia tai multaa keväällä.
Vältä käyttämästä liian typpipitoisia orgaanisia lannoitteita, kuten verijauhoa tai ruohosilppukatetta suoraan kasvin tyvellä. Vaikka orgaaniset lannoitteet ovatkin yleensä hellävaraisempia kuin väkilannoitteet, myös niillä on mahdollista ylilannoittaa. Tarkkaile kasvisi kasvua: jos se näyttää rehevältä ja hyvinvoivalta, se ei todennäköisesti tarvitse mitään lisäravinteita, vaikka et olisi lannoittanut sitä vuosiin.
Mineraalilannoitteet
Jos orgaanisia lannoitteita ei ole saatavilla, voidaan käyttää myös mineraali- eli väkilannoitteita. Tällöin on tärkeää valita oikeanlainen tuote ja noudattaa äärimmäistä varovaisuutta annostelussa. Valitse lannoite, jonka typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K) -suhde on tasapainoinen tai jossa kaliumin ja fosforin osuus on typpeä suurempi. Esimerkiksi perennoille tai kukkiville kasveille tarkoitetut lannoitteet sopivat yleensä hyvin.
Paras muoto on hitaasti liukeneva raelannoite, joka levitetään kasvin juuristoalueelle keväällä. Rakeet vapauttavat ravinteita vähitellen sateen ja kastelun myötä, mikä vähentää ylilannoituksen riskiä ja ravinteiden huuhtoutumista. Levitä vain pieni määrä rakeita, mieluiten alle pakkauksen ohjeen, ja sekoita ne kevyesti pintamultaan. Vältä lannoiterakeiden joutumista suoraan kasvin lehdille tai versoihin.
Nestemäisiä lannoitteita voi myös käyttää, mutta niiden kanssa on oltava erityisen tarkkana, sillä ne ovat nopeavaikutteisia ja yliannostus on helppoa. Jos käytät nestemäistä lannoitetta, laimenna se aina vähintään puoleen suositellusta vahvuudesta. Anna tätä laimeaa liuosta vain kerran tai kaksi alkukesällä, jos kasvi näyttää selvästi kärsivän ravinteiden puutteesta. Terveen näköinen kasvi ei tarvitse nestemäistä lannoitusta.
On hyvä muistaa, että mineraalilannoitteet eivät paranna maan rakennetta samalla tavalla kuin orgaaniset aineet. Pitkäaikaisessa käytössä ne voivat jopa heikentää maan pieneliötoimintaa. Siksi orgaanisten lannoitteiden, kuten kompostin, suosiminen on aina parempi vaihtoehto isomaksiruohon ja koko puutarhan hyvinvoinnin kannalta. Mineraalilannoitteet ovat parhaimmillaan täsmäapuna todettuun ravinnevajaukseen.
Ravinnepuutosten tunnistaminen
Vaikka se on harvinaista, isomaksiruohokin voi kärsiä ravinnepuutoksista, erityisesti jos se kasvaa vuosia samalla paikalla erittäin köyhässä maassa ilman mitään lannoitusta. Yleisin oire on kasvun hidastuminen ja yleinen nuhjuinen ulkonäkö. Kasvi jää pienikokoiseksi, versot ovat ohuita ja kukinta on heikkoa tai jää kokonaan pois. Tämä on usein merkki yleisestä ravinteiden puutteesta.
Lehtien väri voi myös kertoa paljon. Jos alimmat lehdet alkavat kellastua ja tippua ennenaikaisesti, se voi olla merkki typen puutteesta. Kalpea, vaaleanvihreä lehtien väri koko kasvissa voi myös viitata tähän. Fosforin puute voi puolestaan näkyä lehtien punertavina tai purppuraisina sävyinä, vaikka tämä voi olla myös joidenkin lajikkeiden ominaisuus tai seurausta kylmästä säästä. Kaliumin puute taas voi ilmetä lehtien reunojen kellastumisena tai ruskettumisena.
On kuitenkin tärkeää erottaa aidot ravinnepuutokset muista ongelmista. Esimerkiksi lehtien kellastuminen voi johtua myös liikakastelusta ja juurien hapenpuutteesta, mikä on paljon yleisempi ongelma isomaksiruoholla. Ennen lannoitukseen ryhtymistä onkin syytä tarkistaa kasvuolosuhteet kokonaisuudessaan: onko kasvupaikka riittävän aurinkoinen, onko maa hyvin ojitettu ja onko kastelu ollut maltillista? Useimmiten ongelma löytyy näistä tekijöistä, ei ravinteiden puutteesta.
Jos olet varma, että kyseessä on ravinnepuutos, korjaa tilanne maltillisesti. Älä anna kasville suurta annosta voimakasta lannoitetta, sillä se voi aiheuttaa shokin. Aloita lisäämällä ohut kerros kompostia tai antamalla mieto, laimennettu annos nestemäistä yleislannoitetta. Tarkkaile kasvin reaktiota muutaman viikon ajan. Usein pienikin ravinelisäys riittää korjaamaan tilanteen ja palauttamaan kasvin elinvoiman.
Lannoitus ruukuissa ja astioissa
Ruukuissa ja astioissa kasvavien isomaksiruohon ravinnetarve on erilainen kuin avomaalla. Rajallisessa multatilassa ravinteet kuluvat ja huuhtoutuvat pois kastelun myötä nopeammin. Siksi ruukussa kasvavat kasvit tarvitsevat säännöllisempää, vaikkakin edelleen hyvin maltillista, lannoitusta. Ilman lisäravinteita kasvi voi kuihtua ja sen kasvu tyrehtyä jo yhden kasvukauden aikana.
Hyvä käytäntö on sekoittaa uuteen istutusmultaan hidroliukoista lannoitetta jo istutusvaiheessa. Tämä antaa kasville tasaisen ravinnevirran useiden kuukausien ajaksi. Vaihtoehtoisesti voit antaa kasville erittäin laimeaa, nestemäistä lannoitetta kastelun yhteydessä noin kerran kuukaudessa kasvukauden aikana, keväästä heinäkuun loppuun. Valitse kaktuksille tai mehikasveille tarkoitettu lannoite, tai laimenna tavallinen kukkivien kasvien lannoite neljäsosaan suositellusta vahvuudesta.
Syksyllä lannoitus on lopetettava kokonaan, jotta kasvi ehtii valmistautua talvilepoon. Myöhäinen typpilannoitus tuottaa uutta, pehmeää kasvua, joka ei kestä pakkasta ja heikentää kasvin talvenkestävyyttä. Talvella lepotilassa olevaa kasvia ei lannoiteta lainkaan. Lannoitus aloitetaan uudelleen vasta seuraavana keväänä, kun uusi kasvu alkaa.
On myös tärkeää uusia ruukun multa säännöllisesti, esimerkiksi joka toinen tai kolmas vuosi. Mullanvaihto antaa kasville uusia ravinteita ja parantaa juuriston kasvuolosuhteita. Samalla on hyvä tarkistaa juurien kunto ja tarvittaessa siirtää kasvi hieman suurempaan ruukkuun. Käytä aina hyvin ojitettua, hiekkapitoista multaa, esimerkiksi kaktus- tai mehikasvimultaa, johon on sekoitettu hieman pitkävaikutteista lannoitetta.
