Valo on yksi kasvien elämän perusedellytyksistä, ja sen merkitys korostuu erityisesti silkkiakaasian kaltaisilla aurinkoa rakastavilla lajeilla. Valon määrä ja laatu vaikuttavat suoraan lähes kaikkiin kasvin elintoimintoihin, kuten yhteyttämiseen, kasvuun, lehtien väriin ja ennen kaikkea kukintaan. Silkkiakaasian näyttävä, kesäinen kukkaloisto on suoraa seurausta riittävästä auringonvalon saannista. Ymmärtämällä tämän kasvin erityiset valovaatimukset ja tarjoamalla sille sen kaipaamat olosuhteet, voidaan varmistaa sen paras mahdollinen hyvinvointi ja ulkonäkö. Riittämätön valo onkin yksi yleisimmistä syistä heikkoon kasvuun ja kukinnan puuttumiseen.
Silkkiakaasia on kotoisin Aasian lämpimiltä ja aurinkoisilta alueilta, missä se kasvaa tyypillisesti avoimilla paikoilla, kuten metsänreunoilla tai jokivarsilla. Tämä luontainen tausta selittää sen suuren valontarpeen. Puutarhassa sille onkin pyrittävä löytämään mahdollisimman tarkasti näitä olosuhteita vastaava paikka. Täysi aurinko ei ainoastaan edistä kukintaa, vaan se myös auttaa pitämään kasvin rakenteen tiiviinä ja vahvana sekä lehdistön terveenä.
Vaikka silkkiakaasia sietää jonkin verran varjoa, sen vaikutukset näkyvät nopeasti kasvin olemuksessa. Varjoisassa paikassa kasvu on honteloa ja harvaa, kun kasvi yrittää kurkottaa kohti valoa. Lehdistö voi jäädä vaaleanvihreäksi ja kukinta on usein niukkaa tai saattaa jäädä kokonaan pois. Erityisesti aamuauringon merkitystä ei voi liikaa korostaa, sillä se kuivattaa nopeasti yön jälkeisen kasteen lehdiltä, mikä auttaa ehkäisemään sienitautien leviämistä.
Tässä artikkelissa syvennymme silkkiakaasian valontarpeeseen yksityiskohtaisesti. Käsittelemme, mikä on ihanteellinen määrä suoraa auringonvaloa, miten valo vaikuttaa kukintaan ja kasvuun, ja miten kasvi reagoi varjoisampiin olosuhteisiin. Tämän tiedon avulla osaat valita puutarhastasi parhaan mahdollisen paikan tälle upealle puulle.
Valon rooli silkkiakaasian kasvussa
Valo on kirjaimellisesti silkkiakaasian elämän polttoainetta. Se on välttämätön energianlähde fotosynteesille, prosessille, jossa kasvi muuttaa auringonvalon, veden ja hiilidioksidin sokeriksi eli energiaksi, jota se käyttää kasvuun ja elintoimintojensa ylläpitoon. Mitä enemmän valoa kasvi saa (tiettyyn rajaan asti), sitä tehokkaammin se pystyy yhteyttämään ja tuottamaan energiaa. Riittävä energian tuotanto on edellytys vahvalle juuriston, rungon, versojen ja lehtien kehitykselle.
Valon puute johtaa ilmiöön, jota kutsutaan etiolaatioksi. Tässä tilassa kasvi yrittää epätoivoisesti etsiä valoa, mikä johtaa pitkien, honteloiden ja heikkojen versojen kasvuun. Soluvälit pitenevät ja lehdet jäävät pieniksi ja vaaleiksi, koska kasvi ei tuhlaa energiaa suurten lehtien tai lehtivihreän tuottamiseen, kun valoa ei ole riittävästi yhteyttämiseen. Tällainen kasvu on paitsi rumaa, myös altista mekaanisille vaurioille ja taudeille. Täydessä auringossa kasvaneen silkkiakaasian rakenne on sen sijaan tanakka, tiivis ja vahva.
Valo ohjaa myös kasvin kasvusuuntaa, ilmiötä kutsutaan fototropismiksi. Kasvin solut pyrkivät kasvamaan kohti valonlähdettä. Jos valo tulee jatkuvasti vain yhdeltä suunnalta, kasvi voi kasvaa vinoksi ja epätasapainoiseksi. Siksi on tärkeää, että kasvupaikka on mahdollisimman avoin ja valoisa, jotta kasvi saa valoa tasaisesti eri suunnista. Tämä edistää symmetrisen ja kauniin, sateenvarjomaisen latvuksen muodostumista, joka on lajille tyypillinen.
Lisäksi riittävä valonsaanti, erityisesti täysi aurinko, auttaa pitämään lehdistön terveenä. Aurinko kuivattaa lehdet nopeasti sateen tai aamukasteen jälkeen, mikä vähentää monien sienitautien, kuten härmän ja lehtilaikkutautien, riskiä. Kosteana pitkään pysyvä lehdistö on ihanteellinen kasvualusta taudinaiheuttajille. Aurinkoinen ja ilmava paikka on siis paras tae paitsi kauniille kasvulle, myös kasvin hyvälle terveydelle.
Ihanteellinen valon määrä ja laatu
Silkkiakaasian ihanteellinen kasvupaikka tarjoaa sille vähintään kuusi, mutta mieluiten kahdeksan tai enemmän tuntia suoraa, esteetöntä auringonvaloa päivässä. Tämä tarkoittaa paikkaa, joka on avoin etelään tai länteen ja jossa suuret puut tai rakennukset eivät varjosta sitä päivän kuumimpina tunteina. Mitä enemmän suoraa aurinkoa, sitä paremmin kasvi kukoistaa ja kukkii. Erityisesti keskipäivän ja iltapäivän aurinko on voimakkainta ja tärkeintä energiantuotannon kannalta.
Aamuaurinko on myös erittäin hyödyllinen. Se lämmittää kasvia viileän yön jälkeen ja kuivattaa nopeasti kasteen lehdiltä, mikä ehkäisee sienitauteja. Itään suuntautuva paikka, joka saa runsaasti aamuaurinkoa, voi olla hyvä, kunhan se saa aurinkoa myös riittävän pitkälle päivään. Pelkkä aamu- tai ilta-aurinko ei kuitenkaan yleensä riitä tyydyttämään kasvin koko valontarvetta runsaan kukinnan varmistamiseksi. Pohjoisen puolelle silkkiakaasiaa ei kannata istuttaa lainkaan.
Vaikka silkkiakaasia rakastaa aurinkoa, on hyvä huomioida, että erittäin kuumilla ja kuivilla alueilla tai keskikesän armottomimmassa paahteessa nuori, vasta istutettu taimi voi kärsiä stressistä. Tällaisissa olosuhteissa kevyt iltapäivän varjo voi jopa suojata kasvia liialliselta kuumuudelta ja haihtumiselta. Tämä on kuitenkin poikkeus, ja yleisesti ottaen vakiintunut puu pärjää erinomaisesti täydessä auringonpaisteessa, kunhan sen vedensaannista huolehditaan.
Valon laadulla on myös merkitystä. Suodattamaton, suora auringonvalo sisältää koko spektrin kasvin tarvitsemia aallonpituuksia. Suurten puiden alla tai rakennusten varjossa valo on paitsi heikompaa, myös sen spektri on muuttunut, mikä ei ole optimaalista silkkiakaasian kasvulle. Siksi avoin ja aurinkoinen paikka on aina paras valinta, jotta kasvi saa mahdollisimman laadukasta ja runsasta valoa.
Auringonvalon vaikutus kukintaan
Auringonvalon määrä on kaikkein tärkein yksittäinen tekijä, joka vaikuttaa silkkiakaasian kukintaan. Kasvi tarvitsee runsaasti energiaa tuottaakseen näyttävät, vaaleanpunaiset ja tuoksuvat kukkatupsunsa. Tämän energian se saa fotosynteesin kautta, ja fotosynteesin tehokkuus on suoraan verrannollinen saatavilla olevan valon määrään. Liian vähässä valossa kasvi käyttää kaiken energiansa peruselintoimintoihin ja pituuskasvuun yrittäessään päästä valoon, eikä sille jää ylimääräistä energiaa kukkien tuottamiseen.
Kukinta tapahtuu tyypillisesti keskikesällä, heinä-elokuussa, jolloin päivät ovat pisimmillään ja aurinko voimakkaimmillaan. Silkkiakaasia kukkii saman vuoden versoilla, joten voimakas keväinen ja alkukesän kasvu, jonka riittävä valo mahdollistaa, on edellytys runsaalle kukinnalle. Jos kasvi joutuu olemaan varjossa keväällä ja alkukesästä, se ei pysty keräämään tarpeeksi energiaa ja kehittämään riittävästi kukkasilmuja.
Jos silkkiakaasiasi ei kuki, ensimmäinen tarkistettava asia on aina sen saaman auringonvalon määrä. Usein syy on yksinkertaisesti liian varjoisa kasvupaikka. Puutarha muuttuu vuosien saatossa; ympärillä olevat puut ja pensaat kasvavat ja voivat alkaa varjostaa paikkaa, joka on aiemmin ollut aurinkoinen. Arvioi siis valo-olosuhteet uudelleen. Joskus ympärillä olevien kasvien karsiminen tai harventaminen voi riittää parantamaan tilannetta.
On myös hyvä muistaa, että nuoret, siemenestä kasvatetut puut eivät välttämättä kuki ensimmäisinä vuosinaan, vaikka ne kasvaisivatkin ihanteellisissa valo-olosuhteissa. Ne tarvitsevat muutaman vuoden saavuttaakseen sukukypsyyden. Kärsivällisyys on siis tarpeen. Jos kyseessä on kuitenkin jo useita vuosia vanha puu, joka on aiemmin kukkinut mutta lakannut kukkimasta, syy on lähes varmasti valon puute tai jokin muu stressitekijä, kuten kuivuus tai ravinteiden puute.
Varjon sietokyky ja sen vaikutukset
Vaikka silkkiakaasia on ehdottomasti auringon kasvi, se sietää jonkin verran varjoa, erityisesti puolivarjoa. Puolivarjolla tarkoitetaan paikkaa, joka saa noin 3–6 tuntia suoraa aurinkoa päivässä, tai paikkaa, jossa on siilautuvaa valoa esimerkiksi harvalatvuksisen puun alla. Tällaisissa olosuhteissa silkkiakaasia voi selviytyä ja kasvaa, mutta sen ulkonäkö ja kukinta eivät ole yhtä näyttäviä kuin täydessä auringossa.
Varjossa kasvavan silkkiakaasian habitus muuttuu. Kasvi pyrkii kurkottamaan kohti valoa, mikä johtaa avoimempaan, harvempaan ja usein korkeampaan kasvutapaan. Latvuksesta ei tule yhtä tiivistä ja tuuheaa kuin auringossa. Lehdistö voi myös jäädä väriltään vaaleamman vihreäksi. Vaikka kasvi saattaa näyttää vehreältä, tämä on usein merkki siitä, ettei se saa tarpeeksi valoa optimaaliseen yhteyttämiseen.
Suurin ja selkein varjon vaikutus näkyy kukinnassa. Puolivarjossa kukinta on yleensä huomattavasti niukempaa kuin täydessä auringossa, ja kukat voivat olla pienempiä ja haaleamman värisiä. Syvässä varjossa, jossa kasvi saa alle kolme tuntia suoraa aurinkoa, se ei todennäköisesti kuki lainkaan. Se voi pysyä hengissä vuosiakin pelkkänä lehtipuuna, mutta sen suurin koriste, eksoottinen kukinta, jää kokematta.
Lisäksi varjoisa ja kosteana pysyvä kasvupaikka lisää kasvitautien riskiä. Koska lehdistö ei kuivu nopeasti, sienitaudit, kuten härmä, löytävät siitä helposti kodin. Jos ainoa käytettävissä oleva paikka on puolivarjoinen, on erityisen tärkeää huolehtia hyvästä ilmankierrosta ja välttää lehdistön kastelemista. Kaiken kaikkiaan, jos haluat nauttia silkkiakaasian parhaista puolista, sen istuttamista varjoon on vältettävä.
