Vaikka laakerikirsikka on yleisesti ottaen kestävä ja suhteellisen helppohoitoinen kasvi, se ei ole täysin immuuni taudeille ja tuholaisille. Erilaiset sieni-infektiot ja hyönteiset voivat heikentää sen ulkonäköä ja elinvoimaa, ja pahimmillaan jopa vaarantaa koko kasvin terveyden. Tautien ja tuholaisten varhainen tunnistaminen, ennaltaehkäisy ja oikea-aikaiset torjuntatoimet ovat avainasemassa, jotta voit pitää laakerikirsikkasi terveenä ja kauniina. Tässä artikkelissa käsitellään yleisimpiä laakerikirsikkaa vaivaavia ongelmia ja annetaan käytännön neuvoja niiden hallintaan ja torjuntaan.
Yleisimmät sienitaudit
Yksi tyypillisimmistä laakerikirsikan vaivoista on haulitauti (shot hole disease), jonka aiheuttavat useat eri sienet. Tauti ilmenee aluksi pieninä, pyöreinä, punertavina tai ruskeina laikkuina lehdissä. Ajan myötä laikun keskusta kuivuu ja putoaa pois, jättäen lehteen siistin, pyöreän reiän, joka näyttää siltä kuin se olisi ammuttu haulikolla. Vaikka tauti on pääasiassa esteettinen haitta, voimakas tartunta voi heikentää kasvia ja aiheuttaa lehtien ennenaikaista varisemista. Tauti viihtyy erityisesti kosteissa ja viileissä olosuhteissa.
Toinen yleinen sienitauti on härmä (powdery mildew). Sen tunnistaa helposti lehtien, versojen ja joskus myös kukkien pinnalle ilmestyvästä valkoisesta, jauhemaisesta peitteestä. Härmä estää yhteyttämistä ja voi aiheuttaa lehtien käpristymistä, kellastumista ja kuivumista. Erityisesti nuoret, uudet versot ovat alttiita tartunnalle. Härmä suosii lämmintä ja kuivaa säätä, mutta korkeaa ilmankosteutta, ja se leviää helposti tuulen mukana kasvista toiseen.
Lehtilaikkutaudit ovat myös mahdollisia, ja ne ilmenevät erilaisina ruskeina, mustina tai harmahtavina laikkuina lehdissä. Nämä taudit heikentävät kasvin ulkonäköä ja voivat voimakkaina esiintyminä aiheuttaa lehtikatoa. Kuten useimmat sienitaudit, myös lehtilaikut viihtyvät kosteissa oloissa. Lehtien pitäminen kuivina ja hyvä ilmankierto pensaan sisällä ovat parhaita ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.
Sienitautien torjunnassa ennaltaehkäisy on tehokkainta. Varmista, että kasvi on istutettu ilmavaan paikkaan ja vältä liian tiheää istutusta. Kastele aina kasvin juurelle, ei lehdistöön. Poista ja hävitä saastuneet lehdet ja oksat heti ne huomattuasi, äläkä jätä niitä maahan pensaan alle talveksi. Jos tartunta on paha, voidaan harkita puutarhaliikkeistä saatavien sienitautien torjunta-aineiden käyttöä pakkauksen ohjeiden mukaisesti.
Tuholaisten tunnistaminen ja torjunta
Korvakärsäkäs (vine weevil) on yksi haitallisimmista laakerikirsikan tuholaisista. Aikuinen kärsäkäs syö tyypillisiä, lovenmuotoisia koloja lehtien reunoihin, mikä on pääasiassa kosmeettinen haitta. Suurin vahinko syntyy kuitenkin toukkavaiheessa. Korvakärsäkkään toukat elävät maan alla ja syövät kasvin juuria, mikä voi vakavasti heikentää kasvin vedensaantia ja johtaa sen näivettymiseen ja jopa kuolemaan. Erityisesti ruukuissa kasvatettavat laakerikirsikat ovat vaarassa.
Kirvat (aphids) ovat yleinen riesa monissa puutarhan kasveissa, ja ne voivat iskeä myös laakerikirsikkaan. Ne kerääntyvät tyypillisesti nuorten versojen kärkiin ja lehtien alapinnoille imemään kasvinesteitä. Tämä aiheuttaa lehtien käpristymistä ja heikentää uutta kasvua. Kirvat erittävät myös tahmeaa mesikastetta, johon voi kasvaa mustaa nokihomea, mikä rumentaa kasvia entisestään.
Kilpikirvat (scale insects) ovat pieniä, litteitä hyönteisiä, jotka kiinnittyvät tiukasti oksiin ja lehtien alapinnoille pienen kilven alle. Ne imevät kasvinesteitä ja voivat voimakkaana esiintymänä heikentää kasvia merkittävästi. Niiden havaitseminen voi olla vaikeaa, sillä ne naamioituvat hyvin kasvin pintaan. Myös kilpikirvat erittävät mesikastetta, joka voi houkutella nokihomea ja muurahaisia.
Tuholaisten torjunnassa kannattaa suosia biologisia ja mekaanisia keinoja. Kirvat voi usein suihkuttaa pois voimakkaalla vesisuihkulla tai torjua mäntysuopaliuoksella. Korvakärsäkkään toukkia voidaan torjua biologisesti käyttämällä loisivia sukkulamatoja (nematodeja), joita sekoitetaan kasteluveteen. Aikuisten korvakärsäkkäiden pyydystäminen yöllä on myös yksi keino vähentää kantaa. Voimakkaissa tartunnoissa voidaan turvautua hyväksyttyihin torjunta-aineisiin.
Ennaltaehkäisevät toimenpiteet
Paras tapa taistella tauteja ja tuholaisia vastaan on ennaltaehkäisy. Terve ja hyvinvoiva kasvi on huomattavasti vastustuskykyisempi kuin stressaantunut ja heikko kasvi. Varmista siis, että laakerikirsikan perushoito on kunnossa: oikea kasvupaikka, ravinteikas ja hyvin vettä läpäisevä maa, tasapainoinen kastelu ja lannoitus sekä oikea-aikainen leikkaus.
Hyvä ilmankierto on ratkaisevan tärkeää sienitautien ehkäisyssä. Älä istuta laakerikirsikoita liian tiheään ja huolehdi säännöllisellä leikkauksella, että pensaan sisäosat eivät kasva liian umpeen. Tämä auttaa lehdistöä kuivumaan nopeasti sateen tai kastelun jälkeen, mikä tekee olosuhteista epäsuotuisat sienitaudeille. Poista myös kaikki kuolleet ja vahingoittuneet oksat, jotka voivat toimia tautien tartuntaportteina.
Puutarhan yleinen siisteys auttaa vähentämään tautipainetta. Kerää syksyllä kaikki pudonneet lehdet laakerikirsikan juurelta ja hävitä ne, erityisesti jos kasvissa on ollut merkkejä sienitaudeista. Taudinaiheuttajat voivat talvehtia maahan jääneissä lehdissä ja tartuttaa kasvin uudelleen seuraavana keväänä. Sairaat kasvinosat tulee aina hävittää polttamalla tai laittamalla ne sekajätteeseen, ei kompostiin.
Tarkkaile kasvejasi säännöllisesti. Mitä aiemmin havaitset alkavan ongelman, olipa kyseessä tauti tai tuholainen, sitä helpompi se on hallita. Käy läpi lehtien ylä- ja alapinnat sekä versot etsien merkkejä laikuista, rei’istä, hyönteisistä tai niiden eritteistä. Varhainen puuttuminen voi estää ongelman leviämisen ja vähentää tarvetta voimakkaille torjuntatoimille.
Fysikaaliset ja biologiset torjuntamenetelmät
Ennen kemiallisiin torjunta-aineisiin turvautumista kannattaa kokeilla ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Monia tuholaisia, kuten kirvoja, voi torjua mekaanisesti. Pienet esiintymät voi yksinkertaisesti liiskata sormin tai pyyhkiä pois. Voimakas vesisuihku letkusta voi myös pudottaa kirvat ja punkit tehokkaasti pois kasvista.
Biologinen torjunta hyödyntää luonnon omia mekanismeja. Houkuttele puutarhaasi hyötyhyönteisiä, kuten leppäkerttuja ja harsokorentoja, jotka ovat tehokkaita kirvojen saalistajia. Tämä onnistuu istuttamalla monipuolisesti kukkivia kasveja, jotka tarjoavat niille ravintoa ja suojaa. Kuten aiemmin mainittiin, korvakärsäkkään toukkien torjuntaan on saatavilla sukkulamatoja, jotka ovat turvallisia ihmisille, lemmikeille ja muille hyötyeliöille.
Erilaiset kasviperäiset valmisteet voivat myös tehota tuholaisiin. Mäntysuopaliuos (1-2 dl mäntysuopaa 10 litraan vettä) on perinteinen ja tehokas keino pehmeäihoisten hyönteisten, kuten kirvojen, torjuntaan. Liuos tukkii hyönteisten hengityselimet. Myös nokkos- tai raparperivedellä voi olla karkottava vaikutus joihinkin tuholaisiin. Muista aina testata valmistetta ensin pienelle alueelle kasvia varmistaaksesi, ettei se vahingoita lehtiä.
Feromonipyydykset ovat tehokas tapa seurata tiettyjen tuholaisten, kuten joidenkin perhostoukkien, esiintymistä ja vähentää niiden määrää. Pyydykset houkuttelevat koiraita ansaan naarashormonien avulla, mikä vähentää lisääntymistä. Vaikka ne eivät yksinään välttämättä poista koko ongelmaa, ne ovat hyvä lisäkeino osana integroitua torjuntaohjelmaa ja auttavat ajoittamaan mahdolliset muut torjuntatoimet oikein.
Kemiallinen torjunta viimeisenä keinona
Jos tauti tai tuholaisongelma on vakava eivätkä muut keinot ole tehonneet, voi kemiallisten torjunta-aineiden käyttö olla tarpeen. On kuitenkin erittäin tärkeää käyttää niitä vastuullisesti ja harkiten. Lue aina huolellisesti torjunta-ainepakkauksen käyttöohjeet ja noudata niitä tarkasti. Käytä vain aineita, jotka on hyväksytty käytettäväksi koristekasveilla ja jotka tehoavat juuri kyseiseen ongelmaan.
Valitse mahdollisimman ympäristöystävällinen ja kohdennettu valmiste. Vältä laajakirjoisia hyönteismyrkkyjä, jotka tappavat myös hyödyllisiä pölyttäjiä ja petohyönteisiä. Pyretriiniin perustuvat, luonnosta peräisin olevat torjunta-aineet ovat usein parempi vaihtoehto kuin synteettiset aineet. Ruiskuta torjunta-aineet tyynellä säällä, mieluiten illalla, kun mehiläiset ja muut pölyttäjät eivät ole enää lennossa.
Käytä aina asianmukaisia suojavarusteita, kuten käsineitä ja suojalaseja, käsitellessäsi torjunta-aineita. Älä koskaan ylitä suositeltuja annosmääriä, sillä se ei tee aineesta tehokkaampaa, mutta lisää ympäristöriskejä ja voi vahingoittaa itse kasvia. Muista myös noudattaa pakkauksessa mainittuja varoaikoja.
Muista, että kemiallinen torjunta on harvoin pysyvä ratkaisu. Se hoitaa usein vain oiretta, ei perimmäistä syytä. Jos joudut turvautumaan torjunta-aineisiin toistuvasti, on syytä tarkastella kasvin kasvuolosuhteita ja hoitokäytäntöjä. Todennäköisesti jokin perusasiossa on vialla, mikä tekee kasvista jatkuvasti alttiin ongelmille. Kestävin ratkaisu on aina terveen kasvuympäristön luominen.
