Leveälehtinen nätkelmä on kylmänkestävä monivuotinen kasvi, joka selviytyy useimmilla alueilla talvesta ilman erityisiä suojatoimenpiteitä. Sen luontainen sitkeys ja syvälle ulottuva juuristo tekevät siitä luotettavan ja pitkäikäisen asukkaan puutarhaan. Kuitenkin, kuten minkä tahansa perennan kohdalla, muutamat syksyn hoitotoimenpiteet ja talveen valmistautuminen voivat merkittävästi parantaa sen selviytymismahdollisuuksia ja varmistaa voimakkaan uuden kasvun seuraavana keväänä. Erityisesti nuorten, vastaistutettujen kasvien ja ankarimmilla ilmastovyöhykkeillä kasvavien yksilöiden kohdalla pieni lisähuomio syksyllä on perusteltua.
Talvehtimisen onnistuminen ei riipu ainoastaan syksyn viimeisistä toimista, vaan se on tulosta koko kasvukauden aikaisesta hyvästä hoidosta. Terve ja elinvoimainen kasvi, joka on saanut riittävästi valoa, vettä ja ravinteita, on paljon paremmin varustautunut kohtaamaan talven haasteet kuin heikko ja stressaantunut yksilö. Erityisen tärkeää on lopettaa lannoitus, etenkin typpipitoinen, riittävän ajoissa loppukesästä. Tämä antaa kasville aikaa ”tuleentua” eli hidastaa kasvuaan ja valmistella versojaan ja juuristoaan lepokautta varten.
Leveälehtisen nätkelmän maanpäälliset osat lakastuvat ja kuolevat ensimmäisten kovien pakkasten myötä. Kasvi ei siis talvehdi vihreänä, vaan sen elämä jatkuu maan alla, voimakkaassa juuristossa ja kruunussa. Tämä on tärkeä ymmärtää, jotta ei huolestu kasvuston syksyisestä ränsistymisestä – se on täysin normaali osa kasvin vuosittaista sykliä. Talvisuojauksen päätarkoitus onkin suojata tätä maanalaista osaa, juuristoa, äärimmäisiltä pakkasilta ja kosteuden vaihteluilta.
Tässä artikkelissa käsittelemme vaihe vaiheelta, miten leveälehtinen nätkelmä valmistellaan parhaiten talvea varten. Käymme läpi syksyn leikkaustoimet, talvisuojauksen tarpeen ja eri menetelmät sekä ne toimet, joita tarvitaan keväällä, kun kasvi herää jälleen uuteen eloon. Oikeilla toimenpiteillä varmistat, että tämä upea köynnös palaa ilahduttamaan sinua vuodesta toiseen entistä ehompana.
Syksyn valmistelut ja siistiminen
Leveälehtisen nätkelmän talveen valmistelu alkaa syksyn siistimistoimilla kasvukauden päätyttyä. Kun kasvin versot alkavat kellastua ja ränsistyä ensimmäisten pakkasten jälkeen, on aika leikata ne alas. Tämä toimenpide ei ole ainoastaan esteettinen, vaan sillä on myös tärkeä fytosanitaarinen merkitys. Vanhoihin, kuoleviin kasvinosiin voi jäädä talvehtimaan taudinaiheuttajia, kuten sienirihmastoja, tai tuholaisten munia. Leikkaamalla ja hävittämällä nämä pois vähennetään seuraavan kevään tartuntapainetta merkittävästi.
Leikkaus tulisi tehdä terävillä saksilla tai oksaleikkureilla. Kaikki maanpäälliset versot leikataan alas noin 5-10 senttimetrin mittaisiksi tapeiksi maanpinnan yläpuolelle. Tämä jättää jäljelle kasvin kruunun ja helpottaa sen löytämistä keväällä. Leikattu kasvijäte on parasta hävittää polttamalla tai laittaa sekajätteeseen, jos on syytä epäillä kasvitauteja. Jos kasvusto on ollut täysin terve, sen voi myös silputa ja kompostoida huolellisesti kuumassa kompostorissa.
Leikkaamisen jälkeen on hyvä siistiä kasvin ympäristö. Poista kaikki pudonneet lehdet, rikkaruohot ja muu orgaaninen jäte juuristoalueelta. Puhdas ympäristö ei tarjoa talvehtimispaikkoja etanoille, kotiloille ja muille tuholaisille. Samalla se parantaa ilmankiertoa maanpinnan tasolla ja vähentää mätänemisen riskiä talven kosteina ja leutoina jaksoina.
Tämä syyssiivous on viimeinen aktiivinen hoitotoimenpide ennen talven tuloa. Se on pieni vaiva, joka kuitenkin maksaa itsensä takaisin keväällä terveempänä ja siistimpänä kasvustona. Kun leikkaus ja siistiminen on tehty, kasvi on valmis joko talvehtimaan sellaisenaan tai vastaanottamaan mahdollisen talvisuojauksen, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi.
Talvisuojauksen tarve ja menetelmät
Useimmissa ilmastoissa, joissa leveälehtinen nätkelmä menestyy, se on täysin talvenkestävä eikä vaadi erityistä talvisuojausta, kunhan se on istutettu oikein hyvin ojitettuun maahan. Sen kestävyysluokitus on tyypillisesti erinomainen (vyöhykkeet 3-8), mikä tarkoittaa, että se selviää kovistakin pakkasista. On kuitenkin tilanteita, joissa kevyt suojaus voi olla hyödyllinen. Tällaisia ovat esimerkiksi poikkeuksellisen ankarat, vähälumiset talvet, kasvin kasvattaminen sen kestävyysalueen pohjoisrajalla tai nuorten, ensimmäistä talveaan kohtaavien taimien suojaaminen.
Lumi on paras ja luonnollisin talvisuoja. Paksu, pysyvä lumipeite eristää maan tehokkaasti kovilta pakkasilta ja suojaa juuristoa jäätymiseltä. Jos talvet ovat säännöllisesti runsaslumisia, lisäsuojaukselle ei yleensä ole tarvetta. Ongelmia voi syntyä talvina, jolloin kovat pakkaset tulevat ennen pysyvää lumipeitettä. Tällöin paljas maa jäätyy syvältä, mikä voi vaurioittaa kasvin juuristoa. Tämä niin sanottu musta routa on kasveille kaikkein haitallisinta.
Jos talvisuojaus katsotaan tarpeelliseksi, se tulee tehdä vasta, kun maa on jo hieman jäätynyt pinnasta. Liian aikaisin levitetty kate voi hidastaa maan jäätymistä ja houkutella jyrsijöitä, kuten myyriä, pesimään sen alle ja syömään kasvin juuria. Hyvä suojamateriaali on ilmava ja kuiva. Esimerkiksi kuivat puiden lehdet, havunoksat tai talvisuojaturve ovat erinomaisia vaihtoehtoja. Levitä noin 10-20 senttimetrin paksuinen kerros materiaalia kasvin juuristoalueelle syksyn leikkauksen jälkeen.
Havunoksat ovat erityisen hyviä, sillä ne keräävät tehokkaasti lunta päälleen, mutta eivät painu kasaan ja tiivisty samalla tavalla kuin lehdet. Ne myös suojaavat kasvia kevätauringon kuivattavalta vaikutukselta. Vältä tiiviitä materiaaleja, kuten muovia tai märkää lehtimassaa, jotka voivat pidättää liikaa kosteutta ja aiheuttaa mätänemistä. Talvisuojauksen päätarkoitus on suojata juuristoa suurilta ja nopeilta lämpötilanvaihteluilta, ei niinkään pitää sitä lämpimänä.
Jyrsijöiltä ja kosteudelta suojautuminen
Talvisuojauksen yhteydessä on tärkeää ottaa huomioon kaksi potentiaalista ongelmaa: jyrsijät ja liika kosteus. Erityisesti myyrät ja hiiret voivat hakeutua talveksi paksun, eristävän katteen alle ja aiheuttaa merkittävää tuhoa syömällä kasvien juuria ja juurenkaulaa. Tämä riski on suurin, jos kate levitetään liian aikaisin syksyllä, kun maa on vielä sula. Siksi on tärkeää odottaa, että maanpinta on jäätynyt, ennen kuin levität talvisuojat paikoilleen.
Jyrsijätuhojen riskiä voi pienentää muutamilla keinoilla. Ensinnäkin, pidä kasvin lähiympäristö siistinä pitkästä heinästä ja rikkaruohoista, jotka tarjoavat suojaa jyrsijöille. Älä jätä puutarhaan kasvijätekasoja tai muita paikkoja, joihin ne voivat pesiytyä. Joidenkin puutarhureiden mukaan tiheä kerros havunoksia voi myös karkottaa jyrsijöitä terävillä neulasillaan. Kaupallisesti on saatavilla myös erilaisia karkotteita ja loukkuja, jos jyrsijäongelma on vakava.
Toinen merkittävä uhka talvehtimiselle on liika kosteus, erityisesti seisova vesi. Leveälehtinen nätkelmä ei siedä märkiä ”jalkoja”, ja talvella jäätyvä ja sulava vesi juuristoalueella on erityisen tuhoisaa. Tämä korostaa jälleen hyvin ojitetun kasvupaikan merkitystä. Jos kasvupaikka on tiedetysti märkä talvisin, kannattaa harkita kasvin istuttamista kohopenkkiin. Syksyllä on myös hyvä varmistaa, että sade- ja sulamisvedet pääsevät valumaan vapaasti pois kasvin juurelta.
Talvisuojamateriaalin valinnalla on myös merkitystä kosteuden hallinnassa. Ilmavat materiaalit, kuten havunoksat tai karkea turve, eivät pidätä vettä samalla tavalla kuin tiivis lehtimassa. Ne suojaavat pakkaselta, mutta antavat samalla ylimääräisen kosteuden haihtua. Oikein valittu ja ajoitettu talvisuojaus minimoi sekä jyrsijöiden että liiallisen kosteuden aiheuttamat riskit ja auttaa kasvia selviytymään talvesta vahingoittumattomana.
Kevätherätys ja suojien poisto
Kevään tulo on kriittistä aikaa talvehtineille kasveille. Kun päivät pitenevät ja aurinko alkaa lämmittää, on tärkeää tietää, milloin ja miten talvisuojat poistetaan. Liian aikaisin poistettu suoja altistaa kasvin ankarille yöpakkasille ja kuivattavalle kevätauringolle. Toisaalta, liian myöhään paikalleen jätetty suoja voi hidastaa maan sulamista, estää uuden kasvun ilmaantumista ja edistää tautien kehittymistä kosteassa ja lämpimässä ympäristössä. Oikea ajoitus on avainasemassa.
Hyvä nyrkkisääntö on poistaa talvisuojat vähitellen, kun pahin pakkasjakso on ohi ja maa alkaa sulaa. Tarkkaile säätiedotuksia ja luonnon merkkejä. Kun lumet ovat suurimmaksi osaksi sulaneet ja yöpakkaset muuttuvat heikommiksi, voit alkaa keventää suojaa. Poista ensin paksuin kerros lehtiä tai turvetta, mutta jätä vielä kevyt kerros, esimerkiksi havunoksia, paikalleen. Tämä suojaa kasvin herääviä silmuja auringon poltteelta ja mahdollisilta takatalven pakkasilta.
Kevätaurinko voi olla petollinen. Vaikka ilma olisi vielä viileä, voimakas auringonpaiste voi lämmittää kasvin maanpäällisiä osia ja käynnistää kasvun, vaikka maa olisi vielä jäässä. Tällöin juuristo ei pysty imemään vettä, ja kasvi kärsii kuivuudesta. Tämä on niin sanottua fysiologista kuivuutta, ja se on yleinen syy monivuotisten kasvien ja ikivihreiden pensaiden talvituhoihin. Kevyt varjostus havunoksilla tai varjostusverkolla auttaa estämään tätä ongelmaa, kunnes maa on kunnolla sulanut.
Kun uutta vihreää kasvua alkaa selvästi näkyä ja maa on sula, voit poistaa kaikki loputkin talvisuojat. Tässä vaiheessa on hyvä siistiä kasvin ympäristö ja varovasti kuohkeuttaa maanpintaa. Voit myös antaa kasville ensimmäisen kevyen lannoituksen, esimerkiksi kerroksen kompostia tai nestemäistä yleislannoitetta, antaaksesi sille hyvän startin uuteen kasvukauteen. Huolellinen ja oikea-aikainen kevätherätys viimeistelee onnistuneen talvehtimisprosessin.
