Kirjovehkan onnistunut istutus ja lisääminen ovat avainasemassa, kun halutaan varmistaa kasvin pitkäikäisyys ja luoda uusia, elinvoimaisia yksilöitä. Oikea hetki uudelleenistutukselle on yleensä keväällä, kun kasvi herää uuteen kasvukauteen ja sillä on parhaat edellytykset toipua siirrosta. Samassa yhteydessä on kätevää ottaa pistokkaita kasvin lisäämiseksi. Huolellinen valmistelu, oikeanlaisen mullan ja ruukun valinta sekä oikeat tekniikat pistokkaiden otossa ja juurruttamisessa takaavat parhaan lopputuloksen ja palkitsevat hoitajan uusilla, terveillä kasveilla, jotka jatkavat näyttävää kasvuaan.
Uudelleenistutus on tarpeen, kun kasvin juuret ovat täyttäneet vanhan ruukun kokonaan tai kun multa on vanhentunut ja menettänyt ravinteikkuutensa. Tyypillisesti tämä on ajankohtaista noin 1–2 vuoden välein, riippuen kasvin kasvuvauhdista. Ennen istutusta on tärkeää valmistella uusi, vain hieman aiempaa suurempi ruukku, jonka pohjassa on salaojitusreiät. Kasvi irrotetaan varovasti vanhasta ruukustaan, ja vanhaa multaa karistellaan hellävaraisesti pois juurien ympäriltä, samalla tarkistaen juuriston kunto.
Mullan valinnassa tulee suosia ilmavaa ja hyvin vettä läpäisevää seosta. Hyvä kasvualusta koostuu esimerkiksi laadukkaasta viherkasvimullasta, johon on sekoitettu perliittiä tai orkideamultaa ilmavuuden parantamiseksi. Uudessa ruukussa kasvi asetetaan keskelle ja uutta multaa lisätään ympärille siten, että juuripaakku peittyy kokonaan ja jää hieman ruukun reunan alapuolelle. Istutuksen jälkeen multa tiivistetään kevyesti ja kasvi kastellaan perusteellisesti, minkä jälkeen sen annetaan toipua rauhassa valoisassa, mutta vedottomassa paikassa.
Kirjovehkan lisääminen on suhteellisen helppoa ja tapahtuu yleisimmin latva- tai varsipistokkaista. Tämä on erinomainen tapa hyödyntää esimerkiksi liian pitkäksi venähtäneen kasvin latva tai pelastaa kasvi, jonka alaosa on kaljuuntunut. Pistokkaiden avulla voidaan luoda geneettisesti identtisiä kopioita emokasvista, säilyttäen sen kauniit lehtikuviot ja ominaisuudet. Onnistunut lisääminen vaatii kärsivällisyyttä ja oikeita olosuhteita, mutta se on palkitseva tapa laajentaa omaa kasvikokoelmaa tai jakaa kasvin iloa ystäville.
Uudelleenistutuksen ajoitus ja valmistelu
Oikea ajoitus on ratkaisevan tärkeää kirjovehkan uudelleenistutuksessa. Paras aika tälle toimenpiteelle on keväällä, maalis-toukokuussa, jolloin luonnonvalo lisääntyy ja kasvi aloittaa aktiivisen kasvukautensa. Tällöin kasvilla on eniten energiaa toipua istutuksen aiheuttamasta stressistä ja kasvattaa uusia, vahvoja juuria. Uudelleenistutusta kannattaa välttää syksyllä ja talvella, jolloin kasvi on lepotilassa ja sen toipuminen on huomattavasti hitaampaa ja epävarmempaa.
Ennen varsinaista istutusta on tärkeää valmistella kaikki tarvittava. Valitse uusi ruukku, joka on halkaisijaltaan vain noin 2-4 senttimetriä edellistä suurempi. Liian suuri ruukku voi johtaa liikakastelun riskiin, sillä suuri multamäärä pysyy märkänä pidempään kuin mitä pieni juuristo ehtii hyödyntää. Varmista, että ruukun pohjassa on riittävästi reikiä ylimääräisen veden poistumiseksi. Lisäksi kannattaa varata uutta, laadukasta multaa, suojakäsineet kasvin myrkyllisen nesteen varalta sekä puhdas ja terävä veitsi tai sakset mahdollisten huonokuntoisten juurien poistamista varten.
Itse istutusprosessi alkaa kasvin varovaisella irrottamisella vanhasta ruukusta. Ruukkua voi puristella kevyesti tai kopauttaa sen reunaa pöytää vasten, jotta juuripaakku irtoaa helpommin. Kun kasvi on saatu ulos, tarkastele juuristoa huolellisesti. Terveet juuret ovat vaaleita ja kiinteitä, kun taas mädäntyneet juuret ovat tummia, pehmeitä ja usein epämiellyttävän hajuisia. Kaikki huonokuntoiset juuret tulee leikata pois terävällä välineellä. Samalla voi varovasti ravistella pois osan vanhasta, tiivistyneestä mullasta.
Kun juuristo on tarkistettu ja siistitty, kasvi asetetaan uuteen ruukkuun. Ruukun pohjalle voi lisätä ohuen kerroksen kevytsoraa salaojituksen parantamiseksi, vaikka se ei olekaan välttämätöntä, jos ruukussa on riittävästi reikiä. Aseta kasvi ruukun keskelle niin, että juuripaakun yläreuna jää hieman ruukun yläreunan alapuolelle. Täytä ruukku uudella mullalla, tiivistä se kevyesti sormin ja kastele lopuksi multa perusteellisesti. Istutuksen jälkeen kasvi sijoitetaan muutamaksi viikoksi pois suorasta auringonvalosta, jotta se saa rauhassa juurtua uuteen kotiinsa.
Latvapistokkaiden ottaminen ja juurruttaminen
Kirjovehkan lisääminen latvapistokkaista on yksi suosituimmista ja tehokkaimmista tavoista. Tämä menetelmä on erityisen hyödyllinen, kun emokasvi on kasvanut liian korkeaksi tai sen alaosa on menettänyt lehtensä. Latvapistokas otetaan leikkaamalla terävällä ja puhtaalla veitsellä kasvin yläosa poikki. Ihanteellinen pistokas on noin 10–15 senttimetriä pitkä ja siinä tulisi olla vähintään 3–5 tervettä lehteä. Leikkauskohta kannattaa tehdä hieman lehtihangan alapuolelta, sillä juuret kasvavat helpoimmin näistä solmukohdista.
Kun latvapistokas on leikattu, on suositeltavaa poistaa alimmat lehdet, jotta varren alaosa paljastuu. Tämä estää lehtien mätänemisen vedessä tai mullassa ja antaa enemmän pinta-alaa juurien kehittymiselle. On tärkeää antaa leikkauspinnan kuivahtaa hetken, noin tunnista muutamaan tuntiin, ennen pistokkaan asettamista juurtumaan. Tämä auttaa ehkäisemään varren mätänemistä. Emokasvin leikattuun varrentynkään ilmestyy yleensä ajan myötä uusia sivuversoja.
Pistokas voidaan juurruttaa joko vedessä tai suoraan mullassa. Vesi-juurrutus on suosittua, koska juurien kehittymistä on helppo seurata. Aseta pistokas lasipurkkiin tai maljakkoon, jossa on huoneenlämpöistä vettä, siten että alimmat solmukohdat ovat veden alla, mutta lehdet eivät kosketa vettä. Vaihda vesi säännöllisesti, muutaman päivän välein, jotta se pysyy raikkaana ja happirikkaana. Juuret alkavat yleensä ilmestyä muutamassa viikossa.
Kun pistokkaaseen on kehittynyt noin 3–5 senttimetrin mittaiset, hyväkuntoiset juuret, se on valmis istutettavaksi multaan. Käytä pientä ruukkua ja ilmavaa, kosteaa multaa. Tee multaan pieni kolo, aseta juurtunut pistokas siihen varovasti ja peitä juuret mullalla. Kastele istutus hyvin ja pidä multa tasaisen kosteana, mutta ei märkänä, ensimmäisten viikkojen ajan. Nuoren kasvin voi myös peittää muovipussilla tai asettaa minikasvihuoneeseen ilmankosteuden lisäämiseksi ja juurtumisen edistämiseksi.
Varsipistokkaiden käyttö
Varsipistokkaat ovat toinen erinomainen tapa lisätä kirjovehkaa, erityisesti jos emokasvista on jäänyt leikkaamisen jälkeen pitkä, lehdettömäksi jäänyt varsi. Tämä varsi voidaan hyödyntää leikkaamalla se useisiin, noin 5–10 senttimetrin pituisiin paloihin. Jokaisessa palassa tulisi olla vähintään yksi tai kaksi ”silmua” eli lehtiarpea, joista uusi kasvu voi alkaa. On tärkeää muistaa, kumpi pää palasta on ylä- ja kumpi alapää, sillä ne on asetettava oikein päin juurtumaan.
Varsipalat voidaan juurruttaa kahdella tavalla: joko pystyasennossa tai lappeellaan. Pystyasennossa juurruttaessa varrenpala työnnetään kosteaan multaan tai perliitti-turveseokseen siten, että noin puolet siitä on mullan alla. Varmista, että pala on oikein päin, eli se osa, joka oli lähempänä juuria emokasvissa, on alaspäin. Tämä menetelmä on yksinkertainen ja tehokas, ja uusi kasvu alkaa yleensä ylimmästä silmusta.
Toinen tapa on asettaa varsipala lappeelleen kostean mullan pinnalle ja painaa se kevyesti multaan kiinni, mutta ei peittää kokonaan. Tässä menetelmässä on se etu, että uusia versoja voi kasvaa useammasta kuin yhdestä silmusta, jolloin tuloksena voi olla tuuheampi uusi kasvi. Riippumatta menetelmästä, istutus on tärkeää peittää läpinäkyvällä muovilla tai sijoittaa minikasvihuoneeseen korkean ilmankosteuden ylläpitämiseksi, mikä on ratkaisevaa onnistuneen juurtumisen kannalta.
Juurtuminen ja uuden kasvun alkaminen voi kestää useita viikkoja tai jopa kuukausia, joten kärsivällisyys on valttia. Pidä multa tasaisen kosteana ja tuuleta muovihuppua säännöllisesti homeen estämiseksi. Kun uusi lehti tai verso on selvästi näkyvissä ja kasvanut hieman, se on merkki onnistuneesta juurtumisesta. Tässä vaiheessa huppua voi alkaa raottaa vähitellen, jotta kasvi tottuu normaaliin huoneilmaan, ja lopulta sen voi poistaa kokonaan.
Jakaminen
Vaikka kirjovehkan lisääminen pistokkaista on yleisempää, vanhempia ja tuuheita yksilöitä, jotka ovat kasvattaneet useita versoja tyvestään, voidaan lisätä myös jakamalla. Tämä toimenpide on parasta suorittaa uudelleenistutuksen yhteydessä keväällä. Jakaminen mahdollistaa nopeasti useiden kookkaiden, uusien kasvien saamisen, jotka ovat jo valmiiksi vakiintuneita. Tämä menetelmä sopii erityisesti lajikkeille, jotka luonnostaan tuottavat runsaasti tyviversoja.
Jakaminen aloitetaan nostamalla koko kasvi varovasti ulos ruukustaan. Kun juuripaakku on paljaana, sitä puhdistetaan hellävaraisesti vanhasta mullasta, jotta versojen tyvet ja juurien kasvukohdat tulevat näkyviin. Tämän jälkeen etsitään luonnolliset jakokohdat, eli kohdat, joista eri versot lähtevät ja joilla on omat, riittävät juurensa. Usein versot irtoavat toisistaan helposti käsin vetämällä.
Jos versot ovat tiukasti kiinni toisissaan, voidaan käyttää apuna terävää ja puhdasta veistä. On tärkeää varmistaa, että jokaiseen jaettuun osaan jää riittävästi terveitä juuria sekä vähintään yksi vahva verso lehtineen. Tavoitteena on aiheuttaa mahdollisimman vähän vaurioita juuristolle ja varsille. Mitä enemmän juuria kussakin osassa on, sitä nopeammin ja varmemmin se jatkaa kasvuaan omassa ruukussaan.
Kun kasvi on jaettu haluttuihin osiin, jokainen osa istutetaan omaan, sopivan kokoiseen ruukkuunsa käyttäen tuoretta, ilmavaa multaa. Istutuksen jälkeen kasvit kastellaan huolellisesti ja sijoitetaan valoisaan, mutta vedottomaan paikkaan toipumaan. Kuten uudelleenistutuksen jälkeen yleensäkin, lannoitusta tulee välttää ensimmäisten viikkojen ajan. Jakaminen on tehokas tapa nuorentaa vanhaa, suurta kasvia ja samalla monistaa sitä vaivattomasti.
