Talvikankerva on nimensä mukaisesti erinomaisesti sopeutunut talven olosuhteisiin, ja se on yksi puutarhan kestävimmistä ikivihreistä kasveista. Sen luontainen elinympäristö Alppien rinteillä on karaistanut sen kestämään lunta ja pakkasta. Onnistunut talvehtiminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan se riippuu monesta tekijästä, kuten kasvupaikan olosuhteista, kasvin iästä ja syksyn hoitotoimenpiteistä. Tärkein suoja talvea vastaan on paksu ja pysyvä lumipeite, mutta sen puuttuessa puutarhurin on syytä kiinnittää erityistä huomiota kasvin suojaamiseen kuivattavalta tuulelta ja kevätauringolta. Huolellisella valmistautumisella varmistat, että kanervasi selviää talvesta vahingoittumattomana ja on valmis aloittamaan upean kukintansa heti ensimmäisten lämpimien päivien saapuessa.
Syksyn valmistelut ovat ratkaisevan tärkeitä onnistuneen talvehtimisen kannalta. Yksi tärkeimmistä toimenpiteistä on huolehtia kasvin riittävästä vedensaannista ennen maan jäätymistä. Ikivihreänä kasvina talvikankerva jatkaa veden haihduttamista neulasmaisten lehtiensä kautta läpi talven, erityisesti aurinkoisina ja tuulisina päivinä. Jos maa on kuiva roudan tullessa, kasvi ei pysty korvaamaan menetettyä vettä ja kärsii kuivuudesta. Kastele siis kasvustoa runsaasti ja perusteellisesti myöhään syksyllä, kunnes maa jäätyy. Tämä auttaa kasvia varastoimaan kosteutta kudoksiinsa ja selviytymään talven rasituksista.
Syyslannoitusta tulee välttää. Loppukesällä tai syksyllä annettu typpipitoinen lannoitus voi kiihdyttää uutta kasvua, joka ei ehdi puutua ja valmistautua talveen. Tällaiset uudet, pehmeät versot ovat erittäin arkoja pakkaselle ja paleltuvat helposti. Viimeinen lannoituskerta tulisi antaa viimeistään heinäkuussa. Sen sijaan syksyllä voidaan käyttää vähätyppistä tai typetöntä syyslannoitetta, joka sisältää runsaasti kaliumia. Kalium parantaa kasvin solukon rakennetta ja edistää sen pakkaskestävyyttä.
Rikkaruohojen kitkeminen istutusalueelta syksyllä on myös tärkeä toimenpide. Rikkaruohot kilpailevat talvikankervan kanssa vedestä ja ravinteista ja voivat tarjota talvehtimispaikan tuholaisille ja kasvitaudeille. Puhtaalla kasvualustalla kasvi pääsee talvilepoon paremmista lähtökohdista. Voit myös levittää juuristoalueelle ohuen kerroksen kuorikatetta tai kuivia lehtiä, mikä auttaa eristämään maata ja suojaamaan juuristoa suurilta lämpötilanvaihteluilta.
Talvisuojauksen tarve ja menetelmät
Pysyvä ja paksu lumipeite on paras ja luonnollisin talvisuoja talvikankervalle. Lumi eristää tehokkaasti pakkaselta, suojaa kuivattavalta tuulelta ja estää maan syväroutaantumisen. Lisäksi se suojaa kasvia kevättalven polttavalta auringolta. Alueilla, joilla on yleensä runsaslumiset talvet, vakiintuneet talvikankervakasvustot eivät usein tarvitse mitään erityistä lisäsuojausta. Ongelmia syntyy, kun talvi on vähäluminen tai lumeton.
Vähälumisilla ja tuulisilla paikoilla talvisuojaus on suositeltavaa, erityisesti nuorille ja vastaistutetuille kasveille. Kevyt suoja auttaa ehkäisemään kuivumista ja pakkasvaurioita. Yksi parhaista suojamateriaaleista on havu, kuten kuusen- tai männynoksat. Ne asetellaan ilmavasti kasvien päälle syksyllä, kun maa on jo hieman jäätynyt. Havut varjostavat kasvia, keräävät tehokkaasti lunta suojaksi eivätkä haudo kasvia allensa.
Toinen vaihtoehto on käyttää pakkaspeitettä tai varjostusverkkoa. Nämä levitetään kehikon päälle kasvien ylle, jotta ne eivät paina kasvustoa kasaan. Tämä on erityisen tärkeää kevättalvella, maalis-huhtikuussa, kun aurinko alkaa paistaa voimakkaasti, mutta maa on vielä jäässä. Aurinko lämmittää kasvin maanpäällisiä osia ja käynnistää yhteyttämisen ja haihduttamisen, mutta koska juuret eivät saa jäätyneestä maasta vettä, kasvi kärsii ankarasta kuivuudesta. Varjostus estää tämän vaarallisen ilmiön.
Vältä käyttämästä tiiviitä materiaaleja, kuten muovia tai paksuja lehtikasoja, jotka keräävät kosteutta ja voivat aiheuttaa kasvin hautumista ja sienitautien kehittymistä. Suojauksen tulee aina olla hengittävä. Suojat on tärkeää poistaa keväällä oikeaan aikaan, pilvisenä päivänä, kun maa on varmasti sulanut. Liian aikainen poistaminen altistaa kasvin takatalven pakkasille ja kevätauringolle, kun taas liian myöhäinen poistaminen voi hautoa kasvia ja viivästyttää sen kasvun alkua.
Ruukuissa kasvatettavien kasvien talvehtiminen
Ruukuissa ja astioissa kasvavat talvikankervat ovat huomattavasti alttiimpia talvivaurioille kuin avomaalla kasvavat. Pieni multamäärä ruukussa jäätyy nopeasti läpikotaisin, mikä voi vahingoittaa juuristoa. Lisäksi juuripaakku on altis suurille ja nopeille lämpötilanvaihteluille, ja se kuivuu helposti tuulessa ja auringossa. Siksi ruukkukasvien talvisuojaus vaatii erityistä huolellisuutta.
Yksi tehokkaimmista tavoista suojata ruukussa kasvavia kanervia on upottaa ruukku maahan syksyllä. Kaiva puutarhaan ruukun kokoinen kuoppa ja aseta ruukku sinne. Peitä ruukun reunat mullalla, lehdillä tai kuorikatteella. Maan eristävä vaikutus suojaa juuristoa pahimmilta pakkasilta ja lämpötilanvaihteluilta. Tämä menetelmä sopii hyvin, jos sinulla on puutarha ja vain muutama ruukku suojattavana.
Jos ruukkujen upottaminen maahan ei ole mahdollista, ne voidaan koota yhteen suojaisaan paikkaan, esimerkiksi rakennuksen seinustalle. Aseta ruukut tiiviisti toisiaan vasten ja eristä ne ulkopuolelta esimerkiksi styroksilevyillä, juuttisäkeillä tai pakkaspeitteellä. Myös ruukkujen väliin ja päälle voi laittaa kuivia lehtiä tai havuja. On tärkeää eristää ruukut myös altapäin kylmästä maasta asettamalla ne esimerkiksi styroksilevyn päälle.
Viileä ja valoisa varasto, kellari tai autotalli, jossa lämpötila pysyy nollan tuntumassa, on myös hyvä talvehtimispaikka ruukkukasveille. Tällöin on kuitenkin muistettava kastella kasveja niukasti muutaman kerran talven aikana, jotta juuripaakku ei kuivu kokonaan. Riippumatta talvehtimismenetelmästä, ruukkuja ei saa jättää täysin oman onnensa nojaan, sillä ne vaativat enemmän huolenpitoa kuin maassa kasvavat lajitoverinsa.
Kevätherääminen ja talvivaurioiden korjaus
Kevät on kriittistä aikaa talvikankervan talvehtimiselle. Kuten aiemmin mainittiin, suurin vaara on kevätaurinko, joka kuivattaa kasvia maan ollessa vielä jäässä. Siksi talvisuojia ei saa poistaa liian aikaisin. Odota, kunnes maa on varmasti sulanut syvemmältäkin. Paras aika suojien poistamiselle on pilvinen ja sateinen jakso, joka antaa kasville aikaa sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin.
Kun suojat on poistettu, tarkasta kasvuston kunto. On normaalia, että osa lehdistä on ruskettunut talven aikana. Nämä ovat usein kuivuuden tai pakkasen aiheuttamia vaurioita. Älä hätäänny ja leikkaa kaikkea ruskeaa heti pois. Odota rauhassa, että uusi kasvu alkaa. Usein kasvi versoo uutta kasvua myös osittain ruskettuneista oksista.
Kun uusi kasvu on selvästi näkyvissä, on aika siistiä kasvusto. Leikkaa pois kaikki selvästi kuolleet ja kuivat oksat ja versojen kärjet. Tämä siistii kasvin ulkonäköä ja antaa tilaa uudelle, terveelle kasvulle. Samalla voit tehdä kevyen muotoonleikkauksen, mutta varsinainen vuosittainen leikkaus tehdään vasta kukinnan päätyttyä.
Keväällä on myös tärkeää huolehtia maan kosteudesta. Jos kevät on kuiva, kastele kasveja säännöllisesti, jotta ne saavat hyvän lähdön kasvukauteen. Voit myös antaa kasville kevyen kevätlannoituksen happaman maan kasveille tarkoitetulla lannoitteella, kun kasvu on päässyt kunnolla vauhtiin. Huolellinen keväthuolto auttaa kasvia toipumaan talven rasituksista ja valmistautumaan tulevaan kukintaan.
