Kaunopisaroiden onnistunut talvehtiminen on edellytys sille, että nämä herkät ja kauniit perennat ilahduttavat puutarhassa vuodesta toiseen. Vaikka monet lajikkeet ovat kestäviä ja sopeutuneet viileään ilmastoon, oikeanlaisilla syystoimilla ja talvisuojauksella voidaan varmistaa, että kasvin juurakko selviää talven haasteista, kuten pakkasesta, roudasta ja talvimärkyydestä. Hyvin valmisteltu kasvi herää keväällä uuteen kasvuun elinvoimaisena ja valmiina tuottamaan runsaan kukinnan. Tässä artikkelissa käsitellään keskeisiä toimenpiteitä, joilla voit auttaa kaunopisaroi talvehtimaan menestyksekkäästi.
Syksyn valmistelut ovat ratkaisevan tärkeitä onnistuneen talvehtimisen kannalta. Kasvukauden loppupuolella, yleensä elokuusta alkaen, on tärkeää lopettaa kaikki lannoitus. Erityisesti typpipitoiset lannoitteet tulee jättää pois, sillä ne kannustavat kasvia tuottamaan uutta, pehmeää kasvua, joka ei ehdi puutua ja vahvistua ennen pakkasten tuloa. Tämä uusi kasvu on erittäin altis pakkasvaurioille ja voi heikentää koko kasvin selviytymismahdollisuuksia. Kasvin tulee antaa siirtyä luonnollisesti lepotilaan.
Myös kastelua on syytä vähentää syksyn edetessä. Maaperän ei pidä antaa kuivua kokonaan, mutta sen on hyvä olla hieman kuivempi kuin keskikesällä. Jatkuva syksyn märkyys voi altistaa juurakon mätänemiselle talven aikana, erityisesti huonosti ojitetussa maassa. Anna luonnon sateiden hoitaa kastelu, ellei syksy ole poikkeuksellisen kuiva. Oikea kosteustasapaino auttaa juurakkoa valmistautumaan talven lepokaudelle.
Kun ensimmäiset kunnon yöpakkaset ovat kellastuttaneet ja lakastuttaneet kaunopisaroiden lehdistön, on aika siistiä kasvusto. Leikkaa kuolleet lehdet ja varret alas maan tasalle. Tämä ei ainoastaan siisti kukkapenkkiä talvea varten, vaan myös ehkäisee kasvitautien ja tuholaisten talvehtimista kasvinjätteissä. Puhdas kasvupaikka vähentää riskiä, että taudinaiheuttajat iskevät heti keväällä uuteen, herkkään kasvuun.
Syystoimiin kuuluu myös kasvualustan puhdistaminen rikkakasveista. Monivuotiset rikkakasvit, jotka jäävät talvehtimaan kaunopisaroiden juurakoiden lomaan, saavat keväällä etumatkan ja kilpailevat voimakkaasti vedestä ja ravinteista. Huolellinen kitkeminen syksyllä helpottaa merkittävästi kevään puutarhatöitä ja antaa perennoille paremmat lähtökohdat uuteen kasvukauteen.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Talvisuojauksen merkitys
Talvisuojaus on tärkeä toimenpide erityisesti nuorille, vastaistutetuille kasveille sekä aremmille lajikkeille. Suojauksen päätarkoitus on suojata juurakkoa suurilta ja nopeilta lämpötilan vaihteluilta, estää roudan tunkeutumista syvälle maahan sekä suojata kasvia kuivattavalta kevätauringolta, kun maa on vielä jäässä. Paksu ja pysyvä lumipeite on paras mahdollinen luonnollinen talvisuoja, mutta sen varaan ei voi aina luottaa. Siksi lisäsuojaus on usein paikallaan.
Paras aika talvisuojien asentamiselle on, kun maa on jo alkanut jäätyä pintakerroksesta. Liian aikaisin asennettu suoja voi hidastaa maan jäätymistä ja houkutella paikalle jyrsijöitä, kuten myyriä, jotka voivat aiheuttaa tuhoja kasvin juurakolle. Oikea-aikainen suojaus luo tasaisemmat olosuhteet juuristoalueelle ja estää maan ”pumpulimaisen” routimisen, joka voi nostaa kasvin juuria ylös maasta.
Materiaaleina talvisuojaukseen sopivat hyvin ilmavat ja luonnonmukaiset materiaalit. Kuivat, puiden pudonneet lehdet ovat erinomainen ja ilmainen suoja. Levitä noin 10–20 senttimetrin kerros lehtiä kasvin päälle ja juuristoalueelle. Jotta tuuli ei vie lehtiä mennessään, voit peittää ne kevyesti esimerkiksi havunoksilla. Havunoksat itsessään ovat myös loistava suojamateriaali, sillä ne keräävät lunta ja varjostavat kasvia, mutta eivät tiivisty märäksi massaksi.
Vältä käyttämästä tiiviitä materiaaleja, kuten muovia tai märkää turvetta, jotka voivat jäätyä kovaksi kanneksi kasvin päälle. Tällainen tiivis peite estää ilman kiertämisen ja voi hauduttaa kasvia, luoden otolliset olosuhteet home- ja sienitaudeille. Suojauksen tulee olla hengittävä, jotta kasvi ei kärsi hapenpuutteesta ja liiallisesta kosteudesta.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Routasuojaus ja talvimärkyys
Yksi talvehtimisen suurimmista uhkista on talvimärkyys yhdistettynä jäätymiseen ja sulamiseen. Kaunopisaroi ei siedä seisovaa vettä juurillaan, ja talvella tämä ongelma korostuu. Kun maa on jäässä, ylimääräinen vesi, esimerkiksi sulavasta lumesta tai syyssateista, ei pääse imeytymään maahan, vaan jää seisomaan kasvin juurelle. Tämä voi johtaa juurakon tukehtumiseen ja mätänemiseen. Siksi hyvä salaojitus on ensiarvoisen tärkeää.
Jo istutusvaiheessa kannattaa varmistaa, että kasvupaikka ei ole notkelmassa, johon vesi kerääntyy. Jos puutarhan maa on raskasta savimaata, sen rakennetta on parannettava hiekalla ja orgaanisella aineksella, jotta se läpäisee paremmin vettä. Korotetun istutuspenkin rakentaminen on myös tehokas keino parantaa salaojitusta ja suojata kasveja talvimärkyydeltä. Kohopenkissä ylimääräinen vesi valuu luonnostaan pois juuristoalueelta.
Syksyllä leikattujen varsien ja lehtien päälle voi kasata kevyen kerroksen hiekkaa tai soraa. Tämä auttaa pitämään kasvin tyven kuivempana ja estää veden kertymistä aivan juurakon ympärille. Myös kevyen kumpareen muotoileminen kasvin tyvelle voi auttaa ohjaamaan vettä pois. Nämä pienet toimet voivat merkittävästi parantaa kasvin selviytymismahdollisuuksia haastavissa talviolosuhteissa.
Keväällä, kun lumet alkavat sulaa, on tärkeää varmistaa, että sulamisvedet pääsevät vapaasti valumaan pois istutusalueilta. Joskus voi olla tarpeen kaivaa pieniä ojia ohjaamaan vesi pois penkeistä. On myös hyvä tarkkailla, ettei kasvien päälle muodostu jääkantta, joka estää hapen saannin. Jääkannen voi rikkoa varovasti esimerkiksi haravalla.
Suojien poisto ja kevätvalmistelut
Talvisuojien poistaminen oikeaan aikaan keväällä on yhtä tärkeää kuin niiden asentaminen syksyllä. Liian aikaisin poistetut suojat altistavat kasvin kylmille öille ja takatalven pakkasille. Toisaalta liian myöhään paikoilleen jätetyt suojat voivat hauduttaa ja jopa polttaa kasvin nousevia versoja, kun kevätaurinko alkaa lämmittää. Oikea ajoitus vaatii sääennusteiden ja luonnonmerkkien seuraamista.
Yleinen sääntö on poistaa suojat vähitellen, kun pahin pakkasjakso on ohi ja maa on alkanut sulaa. Aloita poistamalla ensin paksuimmat kerrokset, kuten havunoksat, mutta jätä vielä kevyt lehtikerros paikalleen suojaamaan yöpakkasilta. Tämä antaa kasville aikaa sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Lopullisesti suojat poistetaan, kun yölämpötilat pysyvät jatkuvasti nollan yläpuolella ja kasvu on selvästi alkanut. Pilvinen päivä on paras aika lopulliseen siivoukseen, jotta herkkä uusi kasvu ei altistu suoraan voimakkaalle auringonpaisteelle.
Kun suojat on poistettu, on aika siistiä kasvupaikka. Haravoi varovasti pois viimeisetkin talvisuojan jäänteet ja mahdolliset talven aikana kertyneet roskat. Varo vahingoittamasta maasta nousevia uusia versoja, jotka ovat tässä vaiheessa erittäin hauraita. Tämä on myös hyvä aika antaa kasville sen ensimmäinen keväinen lannoitus. Levitä ohut kerros kompostia tai muuta orgaanista lannoitetta kasvin juurelle, mikä antaa sille tarvittavan energian uuteen kasvuun.
Tarkkaile kasvin kasvuunlähtöä. Jos uusia versoja ei ala näkyä odotettuun aikaan, voit varovasti tunnustella maata juurakon ympäriltä. Jos juurakko tuntuu kiinteältä, kasvi on todennäköisesti elossa ja tarvitsee vain hieman lisää lämpöä herätäkseen. Jos se taas tuntuu pehmeältä ja mädäntyneeltä, talvehtiminen ei valitettavasti ole onnistunut. Huolellisella valmistautumisella ja suojauksella onnistumisen todennäköisyys on kuitenkin erittäin suuri.
