Upea ja runsas kukinta on daalian kasvatuksen päätavoite, ja sen saavuttamiseksi oikeanlainen ravinteiden saanti on ehdottoman tärkeää. Daalia on tunnetusti ahne kasvi, joka kuluttaa kasvukauden aikana merkittävän määrän ravinteita tuottaakseen rehevän kasvuston ja lukemattomia kukkia. Pelkkä hyvä puutarhamulta ei riitä kattamaan tätä tarvetta, vaan säännöllinen ja tasapainoinen lannoitus on avainasemassa. Oikean lannoitetyypin valinta, oikea ajoitus ja sopiva annostus ovat ratkaisevia tekijöitä. Vääränlainen lannoitus voi pahimmillaan johtaa rehevään lehtien kasvuun kukinnan kustannuksella tai jopa vahingoittaa kasvia. Tässä asiantuntija-artikkelissa pureudumme syvälle daalian ravinnetarpeisiin ja annamme konkreettiset ohjeet onnistuneeseen lannoitukseen.
Lannoituksen perusta luodaan jo ennen istutusta. Maaperän valmistelu on kriittinen vaihe, joka vaikuttaa koko kasvukauden ajan. Ennen daalian juurakoiden istuttamista maahan on hyvä sekoittaa pitkävaikutteista orgaanista ainetta, kuten kypsää kompostia tai hyvin palanutta lantaa. Nämä maanparannusaineet eivät ainoastaan vapauta ravinteita hitaasti kasvin käyttöön, vaan myös parantavat maan rakennetta, ilmavuutta ja vedenpidätyskykyä. Komposti ja lanta sisältävät laajan kirjon kasvin tarvitsemia hivenravinteita, jotka edistävät yleistä terveyttä ja vastustuskykyä.
Peruslannoitukseksi istutuskuopan pohjalle voidaan lisätä kourallinen vähätyppistä, mutta runsaasti fosforia ja kaliumia sisältävää lannoitetta. Esimerkiksi luujauho on erinomainen hitaasti liukeneva fosforin lähde, joka edistää vahvan juuriston kehitystä. Merilevävalmisteet puolestaan tarjoavat kaliumia ja tärkeitä hivenravinteita. On tärkeää, että lannoiterakeet eivät joudu suoraan kosketukseen juurakon kanssa, joten niiden päälle on hyvä lisätä ohut kerros multaa ennen juurakon asettamista kuoppaan. Tämä alkulannoitus antaa kasville hyvän alun elämälle.
Kasvukauden aikana annettavan lisälannoituksen tulee painottua kukintaa edistäviin ravinteisiin. Liiallinen typpi (N) on daalian pahin vihollinen, sillä se saa aikaan rehevän, tummanvihreän lehtimassan, mutta hyvin vähän kukkia. Sen sijaan fosfori (P) on elintärkeä kukkien ja nuppujen muodostumiselle sekä juuriston kasvulle, ja kalium (K) puolestaan parantaa yleistä elinvoimaa, tautien kestävyyttä ja kukkien väriä. Ihanteellinen lannoite daalialle onkin sellainen, jonka N-P-K-suhdeluvussa typen (ensimmäinen luku) määrä on pienempi kuin fosforin (toinen luku) ja kaliumin (kolmas luku). Esimerkiksi suhde 5-10-10 on huomattavasti parempi kuin tasapainotettu 20-20-20.
Lannoitusaikataulu on myös tärkeä. Lisälannoitus aloitetaan yleensä noin kuukausi istutuksen jälkeen, kun kasvi on hyvässä kasvuvauhdissa. Tämän jälkeen lannoitusta jatketaan säännöllisesti, esimerkiksi 2–4 viikon välein, riippuen käytetyn lannoitteen tyypistä ja vahvuudesta. Lannoitus lopetetaan elokuun loppupuolella. Tämä antaa juurakolle aikaa valmistautua talvilepoon. Liian myöhään syksyllä annettu lannoitus voi heikentää juurakon talvehtimista ja tehdä siitä alttiimman mätänemiselle varastoinnin aikana.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Pääravinteiden merkitys
Typpi (N) on kasvin kasvun moottori, joka on välttämätön lehtivihreän ja proteiinien muodostumiselle. Se vastaa rehevästä, vihreästä kasvusta ja lehtimassan tuotannosta. Vaikka daalia tarvitsee typpeä erityisesti kasvun alkuvaiheessa, sen saantia on rajoitettava myöhemmin. Liika typpi johtaa honteloon, heikkoon varteen ja rehevään lehdistöön, mutta niukkaan kukintaan. Kasvi yksinkertaisesti panostaa energiansa lehtien kasvattamiseen kukkien sijaan. Typen puute puolestaan näkyy hitaana kasvuna ja vanhempien lehtien kellastumisena.
Fosfori (P) on daalian ”kukkaravinne”. Se on avainasemassa fotosynteesissä, energian siirrossa ja ennen kaikkea kukkien ja siementen muodostumisessa. Riittävä fosforin saanti takaa runsaan nuppujen muodostumisen ja suurikokoiset, laadukkaat kukat. Se on myös tärkeä juuriston kehitykselle, mikä tekee kasvista vahvemman ja kestävämmän. Fosforin puute voi ilmetä heikkona kukintana, pieninä kukkina ja lehtien sinertävänä tai purppuraisena sävynä.
Kalium (K) on kasvin yleiskuntoon ja stressinsietokykyyn vaikuttava pääravinne. Se säätelee veden käyttöä, parantaa vastustuskykyä tauteja ja tuholaisia vastaan sekä vahvistaa soluseiniä, tehden varsista ja kukkavanoista tukevampia. Kalium myös tehostaa kukkien värien kirkkautta. Riittävä kaliumin saanti on erityisen tärkeää loppukesällä, kun se auttaa juurakkoa kypsymään ja valmistautumaan talvea varten. Kaliumin puute näkyy usein lehtien reunojen kellastumisena ja kuivumisena, ja kasvi on yleisesti heikompi ja alttiimpi sairauksille.
Näiden kolmen pääravinteen lisäksi daalia tarvitsee myös hivenravinteita, kuten magnesiumia, kalsiumia, rautaa ja booria, vaikkakin huomattavasti pienempiä määriä. Laadukkaat yleislannoitteet ja orgaaniset lannoitteet, kuten komposti ja merileväuutteet, sisältävät yleensä riittävän määrän näitä hivenravinteita. Maaperän pH-arvo vaikuttaa merkittävästi ravinteiden saatavuuteen. Daalialle ihanteellinen, hieman hapan tai neutraali (pH 6,5-7,0) maaperä takaa, että kaikki tarvittavat ravinteet ovat kasvin käytettävissä.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Orgaaniset vs. synteettiset lannoitteet
Orgaaniset lannoitteet, kuten komposti, lanta, luujauho, verijauho ja erilaiset kasviperäiset uutteet, ovat peräisin eloperäisestä aineksesta. Niiden suuri etu on, että ne vapauttavat ravinteita hitaasti ja tasaisesti maaperän pieneliötoiminnan tuloksena. Tämä vähentää ylilannoituksen riskiä ja ravinnehuuhtoumia. Lisäksi orgaaniset lannoitteet parantavat maan rakennetta, lisäävät humuspitoisuutta ja edistävät hyödyllisten mikrobien toimintaa, mikä johtaa terveempään maaperään pitkällä aikavälillä. Ne tarjoavat laajan kirjon pää- ja hivenravinteita luonnollisessa muodossa.
Synteettiset eli väkilannoitteet ovat teollisesti valmistettuja ravinnesuoloja. Niiden etuna on nopea vaikutus ja tarkka, tiedossa oleva ravinnepitoisuus. Ne ovat usein veteen liukenevia, jolloin ravinteet ovat välittömästi kasvin käytettävissä. Tämä voi olla hyödyllistä, jos havaitaan selkeä ravinne puutos, joka vaatii nopeaa korjausta. Väkilannoitteiden haittapuolena on kuitenkin suurempi ylilannoituksen ja juurien polttamisen riski. Ne eivät myöskään paranna maan rakennetta, ja niiden liiallinen käyttö voi jopa heikentää maaperän mikrobielämää ja johtaa maan köyhtymiseen.
Monet kokeneet daalian kasvattajat suosivat yhdistelmälähestymistapaa. Maaperän perusparannus ja -lannoitus tehdään orgaanisilla aineilla, kuten kompostilla ja luujauholla, jotka luovat terveen ja pitkäkestoisen perustan. Kasvukauden aikana tätä täydennetään tarpeen mukaan nestemäisillä lannoitteilla, jotka voivat olla joko orgaanisia (esim. merileväuute) tai synteettisiä (esim. veteen sekoitettava kukkalannoite). Tämä antaa mahdollisuuden reagoida kasvin tarpeisiin nopeasti ja varmistaa, että ravinteita on riittävästi saatavilla erityisesti kiivaimman kukinnan aikaan.
Lannoitetta valittaessa on tärkeintä kiinnittää huomiota sen N-P-K-suhteeseen. Vältä korkeatyppisiä nurmikkolannoitteita ja yleislannoitteita, jotka on suunniteltu viherkasveille. Etsi sen sijaan tomaateille tai muille kukkiville kasveille tarkoitettuja lannoitteita, joissa on matala typpipitoisuus ja korkeampi fosfori- ja kaliumpitoisuus. Pakkausselosteen ohjeita on noudatettava tarkasti. On aina parempi antaa hieman liian vähän lannoitetta kuin liikaa.
Lannoituksen ajoitus ja menetelmät
Oikea ajoitus on lannoituksessa yhtä tärkeää kuin oikea lannoite. Ensimmäinen lannoitus tehdään istutuksen yhteydessä, jolloin maahan sekoitetaan pitkävaikutteista lannoitetta. Tämän jälkeen kasvin annetaan juurtua ja kasvaa rauhassa. Seuraava lannoituskerta on ajankohtainen, kun kasvi on noin 20–30 senttimetrin korkuinen ja selvästi hyvässä kasvussa. Liian aikainen lisälannoitus voi vahingoittaa nuoria, herkkiä juuria.
Kasvukauden aikana lisälannoitusta annetaan säännöllisin väliajoin. Nestemäisiä lannoitteita annetaan tyypillisesti 2–3 viikon välein kastelun yhteydessä. Ne ovat nopeavaikutteisia ja soveltuvat hyvin kasvin ravinnetarpeen ylläpitoon. Rakeisia lannoitteita käytettäessä lannoitusväli on pidempi, yleensä 4–6 viikkoa. Rakeet levitetään kasvin ympärille maan pinnalle, vältellen niiden joutumista kosketuksiin varren kanssa. Tämän jälkeen ne harataan kevyesti pintamultaan ja alue kastellaan hyvin, jotta ravinteet alkavat liueta kasvin käyttöön.
Lannoitus on tärkeää lopettaa ajoissa syksyllä. Suomessa sopiva ajankohta on yleensä elokuun puolivälistä elokuun loppuun. Lannoituksen jatkaminen tämän jälkeen voi stimuloida kasvia tuottamaan uutta, heikkoa kasvua, joka ei ehdi tuleentua ennen pakkasia. Tämä heikentää juurakon talvehtimiskestävyyttä. Lannoituksen lopettaminen antaa juurakolle signaalin valmistautua lepokauden alkuun ja varastoida energiaa seuraavaa kevättä varten.
Ruukuissa kasvavat daaliat vaativat tiheämpää ja säännöllisempää lannoitusta kuin avomaalla kasvavat. Rajallisessa multatilassa ravinteet huuhtoutuvat nopeammin pois jatkuvan kastelun myötä. Ruukkudaalioille nestemäinen lannoite joka toisella tai kolmannella kastelukerralla on hyvä käytäntö. Myös ruukkuviljelyssä lannoitus lopetetaan elokuun loppuun mennessä.
Ravinnepuutosten tunnistaminen
Vaikka säännöllinen lannoitus ehkäisee useimmat ongelmat, on hyvä osata tunnistaa yleisimmät ravinnepuutosten oireet. Typen puute, kuten mainittu, ilmenee yleisenä hitaana kasvuna ja vanhimpien, alimpien lehtien kellastumisena. Lehdet muuttuvat vaaleanvihreiksi ja lopulta keltaisiksi, koska kasvi siirtää typen vanhoista lehdistä uuteen kasvuun. Tämä on yleensä helppo korjata antamalla nopeavaikutteista, typpeä sisältävää lannoitetta.
Fosforin puute on hieman vaikeampi tunnistaa. Se voi ilmetä kitukasvuisuutena ja lehtien tummanvihreänä tai jopa sinertävänä tai purppuraisena sävynä. Kukinta on heikkoa ja myöhästyy. Fosfori on maassa huonosti liikkuva ravinne, ja sen puute voi johtua myös liian kylmästä tai tiiviistä maasta, vaikka sitä maassa olisikin. Maan kuohkeuttaminen ja lämpenemisen odottaminen voivat auttaa.
Kaliumin puutteen klassinen oire on vanhempien lehtien reunojen kellastuminen ja ruskettuminen, ikään kuin ne olisivat palaneet. Kasvi voi olla myös veltto ja herkkä taudeille. Magnesiumin puute puolestaan näkyy vanhemmissa lehdissä lehtisuonten väliin ilmestyvänä kellastumisena, niin että suonet itse pysyvät vihreinä. Tätä voidaan korjata esimerkiksi Epsom-suolalla (magnesiumsulfaatti) kastelun yhteydessä.
On tärkeää erottaa ravinnepuutokset muista ongelmista, kuten liika- tai vähäkastelusta tai tuholaisten aiheuttamista vioituksista. Esimerkiksi lehtien kellastuminen voi johtua monesta eri syystä. Ennen kuin ryhdytään voimakkaisiin lannoitustoimiin, kannattaa tarkistaa maan kosteus ja kasvin yleiskunto. Useimmiten tasapainoinen, säännöllinen lannoitusohjelma ennaltaehkäisee puutosoireet tehokkaasti.
