Abessinianmiekkalilja, joka tunnetaan myös tähtimiekkaliljana, tuoksumiekkaliljana tai acidantherana, on Itä-Afrikasta kotoisin oleva kasvi, joka on kuuluisa lumoavasta kauneudestaan ja huumaavasta tuoksustaan. Sen elegantit valkoiset kukat, joiden keskusta on tummanvioletti, antavat jokaiselle puutarhalle eksoottisen tunnelman. Trooppisen alkuperänsä vuoksi sen talvehtiminen avomaalla meidän ilmastossamme on vakava haaste ja useimmissa tapauksissa johtaa kasvin kuolemaan. Siksi on erittäin tärkeää, että pakkaselle arat mukulat nostetaan syksyllä maasta ja säilytetään sopivissa olosuhteissa seuraavaan kevätistutukseen asti, jotta varmistetaan kasvin kukinta ja eloonjääminen vuodesta toiseen.
Johdanto abessinianmiekkaliljaan ja talvisäilytyksen tärkeys
Abessinianmiekkalilja (Gladiolus murielae) on monivuotinen mukulakasvi kurjenmiekkakasvien (Iridaceae) heimosta. Se tekee vaikutuksen sirolla ulkomuodollaan, tähtimäisillä ja nuokkuvilla kukillaan sekä ominaisella, makealla tuoksullaan. Kukinta-aika ajoittuu yleensä kesän jälkipuoliskolle, elo-syyskuuhun; tähän aikaan monet muut kasvit ovat jo lopettaneet kukintansa, joten se voi olla arvokas koriste myöhäiskesän puutarhassa. Kukat sijaitsevat yksittäin tai pieninä ryhminä pitkissä varsissa ja sopivat erinomaisesti myös leikkokukiksi, täyttäen kodin erityisellä tuoksullaan. Lehdet ovat kapeita, miekkamaisia, vaaleanvihreitä ja korostavat entisestään kasvin yleisilmettä.
Kasvin luontaisessa elinympäristössä, Etiopian vuoristoalueilla, talvet ovat leutoja ja kesät kuumia. Tästä syystä se ei siedä meidän lauhkean vyöhykkeen mannermaisia talviamme, etenkään kovia pakkasia ja jatkuvasti kosteaa, kylmää maaperää. Mukuloiden jäätyminen tai mätäneminen kylmässä, kosteassa maassa on lähes varmaa, jos ne jätetään ulos. Onnistunut talvisäilytys ei siis ole vain vaihtoehto, vaan välttämättömyys, jos haluamme jatkossakin ihailla tätä erityistä kasvia seuraavalla kaudella. Huolellinen talvisäilytys varmistaa mukuloiden energiavarastojen säilymisen, jotta ne voivat keväällä kasvaa jälleen voimakkaasti.
Jos talvisäilytys laiminlyödään, todennäköisin seuraus on kasvin täydellinen menetys. Jopa leudompina talvina, jos maa ei jäädy syvältä, mukulat voivat alkaa mädäntyä liiallisen kosteuden ja kylmyyden yhteisvaikutuksesta tai ainakin heiketä niin paljon, etteivät ne enää kykene kukkimaan seuraavana vuonna. Talvisäilytyksen aikana kasvia ei ainoastaan suojata pakkasvaurioilta, vaan saadaan myös tilaisuus tarkastaa mukulat ja poistaa mahdolliset sairaat tai vioittuneet yksilöt. Tällä tavoin estetään tautien leviäminen ja varmistetaan, että vain terveet ja elinvoimaiset mukulat palautetaan maahan keväällä.
On tärkeää huomata, että vaikka abessinianmiekkalilja kuuluu Gladiolus-sukuun, sen vaatimukset ja ulkonäkö poikkeavat jonkin verran tutuista, suurikukkaisista hybridimiekkaliljoista. Talvisäilytysmenetelmässä on kuitenkin monia yhtäläisyyksiä muiden pakkaselle arkojen mukulakasvien, kuten daalioiden tai begonien, kanssa. Onnistumisen avain on oikea ajoitus, mukuloiden huolellinen valmistelu ja optimaalisten säilytysolosuhteiden varmistaminen. Näitä vaiheita käsitellään tarkemmin jäljempänä, jotta jokainen voi oppia tämän tärkeän puutarhanhoitotaidon.
Optimaalinen aika mukuloiden nostoon
Abessinianmiekkaliljan mukulat tulee nostaa maasta ennen ensimmäisiä kovia pakkasia. Tämä tapahtuu yleensä lokakuun lopulla tai marraskuun alussa, mutta on välttämätöntä seurata vallitsevia sääolosuhteita. Tätä työtä ei kannata aloittaa liian aikaisin, sillä kasvi varastoi lehtien kautta tärkeitä ravinteita mukuloihin vielä kukinnan jälkeenkin, valmistautuen seuraavan vuoden kasvuun. Niin kauan kuin lehdistö on vihreää, tämä prosessi jatkuu aktiivisesti ja edistää mukuloiden koon ja elinvoiman kasvua.
Ihanteellisin aika nostolle on silloin, kun kasvin lehdet alkavat kellastua ja kuivua, mutta ennen ensimmäisiä kovia pakkasia maaperässä. Lehtien kellastuminen on merkki siitä, että kasvukausi on päättymässä ja mukulat ovat siirtyneet lepotilaan valmistautuen lepokautta varten. Jos odotetaan liian kauan ja maa on jo jäätynyt, mukulat voivat vioittua, mikä vaarantaa talvisäilytyksen onnistumisen. Kevyt pintapakkanen ei yleensä vielä aiheuta vahinkoa maanalaisille osille, mutta pitkittyneet pakkasasteet voivat olla kohtalokkaita.
Nostoa varten kannattaa valita kuiva, aurinkoinen päivä, jolloin maa ei ole liian kostea. Tämä helpottaa työtä ja vähentää mukuloiden vioittumisen riskiä. Kosteasta, mutaisesta maasta mukuloita on vaikeampi nostaa vahingoittamatta niitä, ja myös niihin tarttuneen mullan poistaminen on työläämpää. Kuivemmissa olosuhteissa mukulat on helpompi puhdistaa ja ne kuivuvat nopeammin, mikä on ratkaisevan tärkeää mädäntymisen estämiseksi.
On tärkeää tietää kasvien tarkka sijainti, varsinkin jos niitä kasvatetaan muiden kasvien joukossa sekapenkissä. Kesän aikana voi olla hyödyllistä merkitä abessinianmiekkaliljan varret esimerkiksi pienellä tikulla tai nimilapulla. Tämä on erityisen käytännöllistä, jos lehdistö on jo täysin kuivunut ja sitä on vaikea tunnistaa. Huolellinen valmistelu ja oikea ajoitus vaikuttavat suuresti talvisäilytyksen onnistumiseen ja runsaaseen kukintaan seuraavana vuonna.
Mukuloiden valmistelu säilytystä varten
Kun mukulat on nostettu varovasti maasta talikolla tai lapiolla varoen vahingoittamasta niitä, seuraava tärkeä vaihe on huolellinen valmistelu talvisäilytystä varten. Poista ensin suuremmat multapaakut mukuloista, mutta älä pese niitä vedellä, sillä liiallinen kosteus voi johtaa mätänemiseen. Leikkaa varret noin 5–10 senttimetrin korkeudelta mukulan yläpuolelta. Tämä tynkä helpottaa myöhempää käsittelyä ja estää taudinaiheuttajien pääsyn mukulaan leikkauspinnan kautta.
Puhdistetut mukulat on sitten kuivattava muutaman päivän tai jopa viikon tai kahden ajan ilmavassa, kuivassa, mutta pakkaselta suojatussa paikassa. Ihanteellinen paikka tähän voi olla vaja, autotalli tai hyvin tuuletettu kuisti, jossa ilma pääsee kiertämään vapaasti niiden ympärillä. Kuivaamisen tarkoituksena on saada ulkokerrokset kuivumaan kunnolla, mikä vähentää homehtumisen ja mätänemisen riskiä säilytyksen aikana. Levitä mukulat yhtenä kerroksena sanomalehden, ritilän tai matalan laatikon päälle siten, että kaikki puolet altistuvat ilmalle.
Kuivausjakson jälkeen tarkasta kaikki mukulat huolellisesti. Poista ne, jotka ovat vioittuneita, pehmeitä, homeisia tai joissa on merkkejä sairaudesta. Tällaiset yksilöt voivat nimittäin säilytyksen aikana tartuttaa myös terveet mukulat. Tässä vaiheessa on usein nähtävissä pienempiä sivumukuloita, jotka ovat muodostuneet päämukulan ympärille. Ne voidaan varovasti irrottaa emomukulasta, säilyttää erikseen ja istuttaa keväällä, jolloin ne kehittyvät muutamassa vuodessa kukkiviksi kasveiksi.
Jotkut puutarhurit käsittelevät mukulat sienitautien torjunta-ainejauheella ennen säilytystä sairauksien ehkäisemiseksi. Tämä voi olla erityisen perusteltua, jos aiemmin on ollut ongelmia homeen tai muiden sienitautien kanssa. Sienitautien torjunta-ainejauhe levitetään ohuena kerroksena mukuloiden päälle, esimerkiksi ravistelemalla niitä varovasti jauheen kanssa paperipussissa. Tämä vaihe ei ole pakollinen, mutta se voi lisätä talvisäilytyksen turvallisuutta, erityisesti kosteammissa säilytysolosuhteissa.
Ihanteellisten säilytysolosuhteiden varmistaminen
Huolellisesti valmistelluille ja kuivatuille abessinianmiekkaliljan mukuloille seuraava ratkaiseva askel on sopivan säilytyspaikan ja -tavan valinta. Ihanteellinen säilytyslämpötila on 5–10 celsiusastetta. Lämpimämmässä ympäristössä mukulat voivat alkaa itää ennenaikaisesti, kun taas pakkasasteet voivat vahingoittaa tai tuhota ne. On tärkeää, että lämpötila säilytyksen aikana pysyy suhteellisen vakaana ja suuria vaihteluita vältetään.
Säilytyspaikan tulee olla pimeä, kuiva ja hyvin ilmastoitu. Valo voi kiihdyttää ennenaikaista itämistä, ja liiallinen kosteus suosii hometta ja mätänemistä. Erinomainen säilytyspaikka voi olla lämmittämätön kellari, viileä ruokakomero, pakkaselta suojattu autotalli tai eristetty vaja. On tärkeää varmistaa ilmankierto tilassa, joten älä täytä säilytysastioita liikaa ja tuuleta ajoittain, jos ulkolämpötila sen sallii.
Mukuloita voi säilyttää erilaisissa materiaaleissa. Paperipussit, pahvilaatikot tai sahanpurulla, turpeella, hiekalla tai mahdollisesti perliitillä tai vermikuliitilla täytetyt laatikot ovat yleisiä ratkaisuja. Oleellista on, että säilytysmateriaali on rakenteeltaan ilmavaa ja pystyy imemään ylimääräistä kosteutta, mutta samalla ei kuivata mukuloita liikaa. Aseta mukulat yhtenä kerroksena säilytysmateriaaliin siten, etteivät ne mieluiten kosketa toisiaan, mikä vähentää mahdollisten tartuntojen leviämisen riskiä.
Säilytyksen aikana, vähintään kerran kuukaudessa, on suositeltavaa tarkistaa mukuloiden kunto. Ota ne pois säilytysastiasta ja tarkasta, onko niiden joukossa pehmeitä, homeisia tai kutistuneita yksilöitä. Tällaiset on poistettava välittömästi muiden, terveiden mukuloiden suojelemiseksi. Jos säilytysmateriaali tuntuu liian kostealta, vaihda se kuivempaan. Säännöllinen tarkastus auttaa havaitsemaan ja ratkaisemaan mahdolliset ongelmat ajoissa, varmistaen mukuloiden hyvän kunnon kevättä varten.
Yleisimmät ongelmat talvisäilytyksen aikana ja niiden ehkäisy
Huolellisimmastakin valmistelusta huolimatta abessinianmiekkaliljan mukuloiden talvisäilytyksen aikana voi ilmetä ongelmia. Yksi yleisimmistä ongelmista on home, jonka aiheuttaa yleensä liian korkea kosteus ja riittämätön ilmanvaihto. Tämän estämiseksi on ratkaisevan tärkeää kuivata mukulat perusteellisesti ennen säilytystä ja varmistaa kuiva, hyvin ilmastoitu säilytyspaikka. Jos hometta havaitaan, vioittuneet mukulat on poistettava välittömästi, muut tarvittaessa kuivattava uudelleen ja säilytysmateriaali vaihdettava.
Toinen yleinen ongelma on mukuloiden kuivuminen ja kutistuminen. Näin voi käydä, jos säilytyspaikka on liian lämmin ja kuiva tai jos säilytysmateriaali imee liikaa kosteutta. Vaikka kuivuus on parempi kuin kosteus, liiallinen veden menetys voi heikentää mukuloita. Tämän välttämiseksi valitse viileämpi säilytyspaikka ja säilytysmateriaali (esim. kevyesti kostea hiekka, turve), joka auttaa säilyttämään mukuloiden optimaalisen kosteuden olematta liian märkä. Myös tässä tapauksessa satunnainen tarkastus auttaa arvioimaan tilannetta.
Harvemmin, mutta myös jyrsijöiden aiheuttamia vahinkoja voi esiintyä, varsinkin jos säilytyspaikka (esim. vaja, kellari) on niille helposti saavutettavissa. Hiiret ja myyrät syövät mielellään ravinteikkaita mukuloita. Tämän estämiseksi käytä jyrsijöiltä suojattuja säilytysastioita, esimerkiksi metalliverkolla varustettuja laatikoita tai tiiviisti suljettavia muovilaatikoita, joihin on porattu pieniä tuuletusaukkoja. Jyrsijänloukkujen asettaminen voi myös auttaa ongelman ratkaisemisessa, mutta tärkeintä on ennaltaehkäisy eli säilytyspaikan suojaaminen jyrsijöiltä.
Voi sattua, että mukulat alkavat itää ennenaikaisesti säilytyksen aikana. Tämän aiheuttaa yleensä liian korkea säilytyslämpötila tai altistuminen valolle. Jos näin käy, yritä siirtää mukulat viileämpään ja pimeämpään paikkaan. Varhaisten versojen katkaisemista ei suositella; yritä sen sijaan hidastaa prosessia muuttamalla olosuhteita kevätistutukseen asti. Tällaiset mukulat voidaan vielä pelastaa, mutta varmista, etteivät versot vioitu ennen istutusta.
Kevätvalmistelut ja mukuloiden istutus
Pitkän talvilevon jälkeen, kevään lähestyessä, on aika valmistella abessinianmiekkaliljan mukulat uudelleenistutusta varten. Yleensä huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa, viimeisten yöpakkasten jälkeen, on istutusaika, kun maa on jo riittävästi lämmennyt. Muutama viikko ennen suunniteltua istutusta on suositeltavaa siirtää mukulat valoisampaan, hieman lämpimämpään (noin 15–18 celsiusastetta) paikkaan niiden heräämisen ja versojen muodostumisen edistämiseksi. Tämä niin sanottu esikasvatus voi nopeuttaa myöhempää kukintaa.
Esikasvatuksen aikana mukulat voidaan asettaa yhtenä kerroksena matalalle tarjottimelle, mahdollisesti hieman kostean hiekan tai turpeen päälle, mutta varmista, etteivät ne seiso vedessä. Myös tässä vaiheessa säännöllinen tarkastus on tärkeää, jotta mahdollisesti pehmenneet tai homehtuneet yksilöt voidaan poistaa. Terveisiin mukuloihin ilmestyy pian pieniä versonkärkiä, jotka osoittavat niiden olevan valmiita istutettaviksi. Jos myös sivumukuloita on talvehditettu, ne voidaan valmistella samalla tavalla.
Istutusta varten valitse aurinkoinen, lämmin ja tuulelta suojainen paikka puutarhassa. Abessinianmiekkalilja suosii hyvin ojitettua, ravinteikasta maaperää. Ennen istutusta on suositeltavaa kuohkeuttaa maaperä ja rikastaa sitä kompostilla tai hyvin maatuneella lannalla. Istuta mukulat noin 8–10 senttimetrin syvyyteen ja 10–15 senttimetrin etäisyydelle toisistaan, kärki ylöspäin. Ne näyttävät kauneimmilta ryhmäistutuksissa, joten on suositeltavaa istuttaa vähintään 5–7 mukulaa yhdessä.
Istutuksen jälkeen kastele maaperä perusteellisesti. Kasvukauden aikana säännöllinen kastelu on tarpeen, erityisesti kuivempina kausina, mutta vältä seisovaa vettä. Kukinnan edistämiseksi on suositeltavaa lannoittaa kasveja muutaman kerran kesän aikana kaliumpitoisella nestemäisellä lannoitteella. Asianmukaisella hoidolla abessinianmiekkalilja palkitsee meidät jälleen upeilla kukillaan ja huumaavalla tuoksullaan kesän jälkipuoliskolla, vahvistaen talvisäilytykseen käytetyn vaivan.
